Why me? 》Niko x Joonas《VALMIS

Perhe on pahin

》Joelin nk. Time skip《
Kuulin ovikellon soivan, joten lähdin huoneestani ja menin avaamaan oven. Oven takana seisoi Niko. Päästin pojan sisälle ja suljin oven. Hän otti kenkänsä pois ja me kävelimme huoneeseeni. "Onks kaikki hyvi?" Kysyin. "Oonko mä oikeesti niin hirvee ihminen, etten mä ansaitse rakkautta keneltäkään?" Hän kysyi. "Miks sä kysyt jotain tollast? Tottakai sä ansaitset rakakutta, yht paljon ku kaikki muutki täs maailmas." Sanoin. "Mutsi vaa taas muistutti ettei se ja faija oikeesti välitä must, hankki muksui vaa rahan takii." Hän kertoi. "Niko..." "Niinku, joo tajuun, oon viellinen ja sekasin päästäni, oon ihan helvetin fucked up. Ei mus oo muutaku virheitä ja niit tuodaan koko ajan esille. Tiiän ettei mun perhe välitä must tai rakasta mua, mut en mä jaksa kuunnella sitä joka päivä, en jaksa sitä et mua muistutetaan päivittäin siitä ettei kukaan välitä musta." Niko sanoi.

"Mä välitän susta, Ale ja Tommiki välittää susta. Etkä sä tarvii ketää muuta ku vaa meidät." Kerroin. "Ale ei ees oo enää niin paljoo meidän kaa, se on vaa Ollin kaa. Tiiän et se on rakastunu ja näin, oon ilonen sen puolest, mut pelkään et pian se unohtaa meidät tai no pelkään et te kaikki unohdatte mut ja et jään yksin. Tiiän että oon ollu hirvee muit ihmisii kohtaan, mut en oo osannu käsitellä sitä tuskaa mitä koin ja koen edelleen. En osaa käsitellä sitä mitä kotona tapahtuu jatkuvasti tai sitä, mitä jouduin lapsena todistaa." Niko selitti. "Niko ei me sua koskaan unohdeta tai jätetä yksin. Ja se oli ihan hirveetä mitä sä jouduit todistaa lapsena, eikä se ollu mitenkään sun vikas et niin tapahtu. Et olis voinu vaikuttaa siihen." Sanoin. "Mut pystyn vaikuttaa mun omaan käytökseen ja oon ollu ihan vitunmoinen mulkku kaikkii kohtaa, etenki Ollii ja Joonast. Se mitä oon nähny ja kokenu, ni mun ei tarvii käyttäytyy kusipäisesti, vaan koska muhun on sattunu." "Sä vaan puolustit omia tunteitas. Sä et oo paha ihminen, sä vaan et osaa käsitellä kaikkia niitä negatiivisia tunteita ja purkaat sen muihin, mut nyt sä puhut siitä mulle. Ja voit jatkossakin puhua mulle sun asioistas. En mä tuomitse ja sä tiedät sen." "Nii..anteeks jos oon käytyäytyny oudosti, oon vaa mietyiny asioit." Niko sanoi. Halasin Nikoa ja hän halasi takaisin.

Kuulin pamahduksen olohuoneessa, joten erkaannuin minun ja Nikon halista. Kävelin huoneeni ovelle ja katsoin olohuoneeseen. Olohuoneessa näin isäni makaamassa lattialla ja huomasin reppuni lattialla, mihin isäni oli ilmeisesti kompastunut. Paiskasin huoneeni oven kiinni. "Mitä nyt?" Niko kysyi. "Faija niin vittu tappaa mut." Vastasin. "Miks?" Hän kysyi. "Jätin mun repun vahingos olohuoneen lattialle." Kerroin. "Joel!" Kuulin isäni huutavan. "Miks sun ovessas ei oo lukkoa?" Niko kysyi. "Faija otti sen pois ku me muutettiin, vaan jotta se vois hakata mut jos teen jotain väärin tai sääntöjen vastasta." Vastasin. "Ei helvetti." Niko sanoi.

Ovi potkaistiin auki, jonka seurauksena minä lensin lattialle. Isäni käveli huoneeseeni. "O-Oon pahoil-llani. M-Mä u-unohdin-n sen s-siihen." Sanoin. "Ehkä sua pitää vähä muistuttaa, ettet sä unohtelis asioita!" Isä huusi. Hän puristi kätensä nyrkkiin. Suljin silmäni ja odotin iskua, mutta en koskaan tuntenut sitä. Avasin silmäni ja näin Nikon seisomassa minun ja isäni välissä. Isäni oli siis lyönyt Nikoa, minun siastani. Isäni naurahti ja heitti Nikon sitten jonnekin lattialle, jolloin poika löi kylkensä sänkyni jalkaan. Isäni otti minun käsivarresta kiinni ja nosti minut ylös lattialta. Hän heitti minut lattialle, käveli luokseni ja potkaisi minua mahaan, ja naamaan. Hän laittoi jalkansa pääni päälle ja laittoi jalallensa hiukan painoa. "Seuraaval kerral jos sä teet jotain tälläst, ni mä tapan sut! Ja jos sun kaveris tulee tielle, ni mä tapan myös sen!" Hän huusi. Nyökkäsin vain. Isäni lähti huoneestani, paiskaten oven kiinni.

Nousin käsieni varaan ja huomasin kun lattialle tippui verta. Nousin ylös lattialta ja pyyhin naamani hihaani, jolloin siihen ilmestyi verta. "Niko onks kaikki ok?" Kysyin. "Joo." Hän vastasi. "Sun kannattais varmaa lähtee. En haluu et faija satuttaa sua viel enemmän." Sanoin Nikolle. Niko vain nyökkäsi. "Meen kai Tommil tai Alel." Hän sanoi. Nyökkäsin. Niko lähti.

》Aleksin nk.《
"Sä vitun kakara et oo menos mihinkään!" Tätini huusi. "Sä et päätä mihin mä meen ja mihin en!" Huusin takaisin ja menin laittamaan kenkiä jalkaani. Jalkani viereen lensi puukko. "Ooks sä vitun sekasin!? Olisit voinu osua! Haluuks sä syytteen taponyrityksestä!?" Kysyin. "Pää kiinni tai se ei jää vaa yritykseks!" Hän huusi. Otin kenkäni käteeni ja yritin heittää sillä tätiäni päähän, mutta heitin ohi. Tätini käveli lähemmäs minua ja potkaisi minut lattialle makaamaan, jonka jälkeen hän ostui hajareisin lantioni päälle.

Hän laittoi kätensä kaulalleni ja alkoi kuristamaan. Yritin päästä irti hänen otteestaan, mutta en päässyt. Yritin huitaista häntä naamaan, mutta en onnistunut siinäkään. Katsoin sen verran ympärilleni, mitä pystyin ja huomasin tätini korkokengät vähän matkan päässä minusta. Aloin kurkottelemaan kenkiä kohti. Tunsin hapen loppuvan keuhkoistani. Sian kuitenkin korkokengästä kiinni ja löin sillä tätiäni päähän, jolloin hänen ote kaulani ympäriltä irtosi ja hän kaatui viereeni lattialle. Käännyin kyljelleni ja aloin yskimään. Kuulin kun oveen koputettiin. Nousin ylös lattialta, pitäen kättäni kaulallani ja menin avaamaan oven. Oven takana oli Niko. "Sori tulinko huonona hetkenä?" Hän kysyi. Pudistin päätäni.

Huomasin Nikon katsovan kaulaani, joten yritin peittää sen hupparinikauluksella. "Se kävi sun kimppuun taas." Hän sanoi. "Eikä käyny....nää tuli tota...öö....no tieks mul ja Ollil oli vähä leikkei, ni nää jäljet on siitä." Sanoin. Tiedän ettei Niko usko minua, mutta ihan sama. "Oot ilmeisesti iteki saanu pataas." Sanoin. "Joelin faija löi mua." Hän kertoi. Nyökkäsin. "Vitun kakara!" Tätini huusi. Menin rappukäytävään ja suljin oven. "Ooks skootterin kaa?" Kysyin. Niko nyökkäsi. "Voiks heittää mut Ollil?" Kysyin. Niko huokaisi, mutta nyökkäsi.
》《》《》《》《》《》《》》《
Sanoja: 914