Why me? 》Niko x Joonas《VALMIS

Kaakaomuki

》Ollin nk. Time skip《
Huoneeni ovi avautui ja meni kiinni. Käännyin ovea päin ja näin Aleksin. "Luulin ettet pääse tulee tänää." Sanoin hänelle. "Tietenki pääsin. Mikä mua ois estäny." Hän sanoi ja istui viereeni. Pussasin häntä huulille ja hän pussasi takaisin. Erkaannuin suudelmasta ja jäin katselemaan hänen kasvonpiirteitä, huomioni kuitenkin kiinnittyi hänen kaulassa oleviin kädenjälkiin. "Kuristiks se sua?" Kysyin, jolloin Aleksi katsoi minua oudosti. "Sulla on ihan hirveet jäljet kaulassa." Sanoin. Aleksi veti automaattisesti hupparinsakauluksen ylös. "Ei tapahtunu mitään vakavaa. Pieni painimatsi Joelin kaa." Hän sanoi. "Älä valehtele. Sun täti teki tän, eiks ni?" Kysyin. "Eikä tehny." Hän sanoi. Tiesin hänen valehtelevan. Ei tämä ollut ensimmäinen kerta, kun hänellä oli mustelmia tai ruhjeita.

"Miks sä valehtelet, ku mä tiedän jo mitä sun luonas tapahtuu." Sanoin. "Etkä tiedä. Tiedät osan mitä siel tapahtuu, et kaikkee, joten älä vittu esitä et voit muuttaa sen asian jotenkin. Ihan sama vaiks  mä puhuisinki sulle ja kertoisin sulle kaiken mitä kotoon tapahtuu, mut se ei tuu vittu muuttaa mitään." Aleksi sanoi turhaantuneena. "No vittu anteeks et yritän ees kuunnella sua ja auttaa." Sanoin. "Mä en tarvii apua! Pärjään ihan hienosti ilmanki sitä! En tarvii ketään muuta! Mä selviin ihan yksinki!" Hän huusi. En sanonut mitään takaisin. Aleksi huokaisi. "Anteeks. En olis saanu huutaa. On vaan nii turhautunu olo, koska kaikki vaa jankkaa tota et ne voi auttaa ja et mä muka tarviin apuu, vaiks en tarvii. Pärjään itekseni ja oon aina pärjänny, en tarvii turhaa lässytyst. Ne oo enää pikkulapsi." Aleksi kertoi. Nyökkäsin vain. "En oo sulle vihanen. Tiiän että yrität vaan huolehtii musta, mutku et sä voi muuttaa tätä mitenkään. Oon kiitollinen et sä kuitenki kuuntelet ja et saan välil tulla tänne, mut se ei silti muuta sitä minkälainen mun täti ja setä on." Hän sanoi. "Miks sä et sit vaiks muuta tänne?" Kysyin. "En voi. Näit mikä lipputulos siit tuli, koska olin sun kaa liian kauan. Olli, mä haluun suojella sua ja siks mä en voi muuttaa tänne." Hän sanoi. Hymähdin vain.

》Nikon nk. Time skip《
Seisoin Tommin ovella, mutta hän ei tullut avaamaan. Olen koputtanut ainakin viisikertaa ja rämpyttänyt ovikelloa, mutta hän ei ole tullut avaamaan ovea. Joelille en voinut mennä ja Aleksi oli Ollilla. Kotiin en ollut menossa, kuulisin siellä vain kuinka hyödytön olen, enkä jaksa sellaista. Lähdin kävelemään portaita alas ulko-ovelle ja lähdin ulos. Kävelin skootterini luokse, laitoin kypärän päähäni, käynnistin sen ja lähdin ajamaan pois Tommin kotipihasta.

》Joonaksen nk. Time skip《
Olin kävelemässä keittiöön, mutta sitten oveen koputettiin. Kävelin eteiseen ja avasin oven. Oven takana seisoi Niko. Pojalla oli mustelma naamassansa ja hän näytti todella surkealta. Päästin hänet sisälle. "Oon ollu kauhee sua kohtaan ja oon pahoillani siitä.....voinko jäädä yöks? Muil ei pääse ja kotoon en voi olla, enkä oikee tiiä ketään muutakaa kenen luo mennä. Ymmärrän kyl jos haluut heittää mut pihalle." Hän sanoi. "Voit jäädä yöks. Voit nukkuu mun sängys, ni mä nukun sohval." Sanoin. "Ei ei, mä voin nukkuu sii sohval, ei sun tarvii antaa sun sänkyy mulle. Voit nukkuu sii iteki, ni mä nukun sohval." Niko sanoi. Pudistin päätäni. "Jos ei päästä yhteisymmärrykseen, ni sit me molemmat nukutaan mun sängys." Sanoin. Niko punastui hiukan, mutta yritti peittää sen.

"No en mä voi sun kaa samas sängys nukkuu. Joel tappaa mut. Tehää nyt nii et mä nukun tos sohval, okei?" Hän kysyi. Huokaisin ja nyökkäsin sitten. "Onks sulla nälkä? Olin just tekemäs itteleni jotain iltapalaa." Sanoin hymyillen. "Tota...ei mul nyt maistu." Hän sanoi. Nyökkäsin vain. "Muuten, jos haluut käydä pesul tai jotain, ni vessankaapist löytyy pyyhkeitä ja mult voi lainata vaatteita." Kerroin. Niko nyökkäsi. Niko käveli vessaan.

》Nikon nk.《
Suljin vessan oven ja laitoin sen lukkoon. Nojasin ovea vasten ja liuin sitä pitkin lattialle istumaan. En pystynyt olemaan normaalisti täällä. Kaiken sen paskan jälkeen mitä minä tein Joonakselle, miksi hän on ystävällinen ja mukava minulle. Miksi hän ei heittänyt minua pihalle vaikka olisi voinut, vaan antoi minun jäädä yöksi. En ansaitse tälläistä. En ole tehnyt mitään hyvää Joonakselle, miksi hän on ystävällinen minulle sitten. Tein hänen elämästään helvettiä, käytin häntä ja siltikin hän on ihana minua kohtaan.

Vedin polveni koukkuun ja painoin pääni polviini. Oon vitun kusipää. Sanoin itselleni päässäni. Miks mun on pitäny satuttaa noin ihanaa ihmistä? Mietin. Tiedän että olin silloin itse todella haavoittuvassa tilassa ja yritin vain suojella itseäni, jotta minuun ei sattuisi enää yhtään, mutta satutin muita ihmisiä ympärilläni. "Oot ihan hyödytön ja turha. Ei ketään välitä susta. Joonas anto sun jäädä yöks, pelkästä säälistä, mut ei se sust välitä." Kuulin äitini sanovan. "Ees sun kaverit ei välitä susta." Hän sanoi uudestaan, tai no kuulin hänen sanovan niin. Laitoin käteni taskuuni, mutta ne tuntenut lääkepurkkia siellä. Helvetin helvetti. Sanoin päässäni. Aloin tuntemaan jonkun kosketuksen olkapäilläni.

Aloin näkemään ruumismatoja lattialla ja jaloissani, pian näin verta todella paljon kaikki alla ja sitten näin ruumiin. Näin isäni puukottavan jo valamiiksi kuollutta miestä rintakehään. Suljin silmäni, mutta näky ei hävinnyt. Kuulin koputuksen, mutta en ole varma kuulinko sen oikeasti vai kuvittelinko vain. "Niko?" Joku kysyi. En erottanut ääntä kaiken muun äänen seasta. "Niko avaa ovi?!" Hän huusi. Pystyin hiukan erottamaan Joonaksen äänen. Nousin ylös lattialta ja avaisn vessan oven. "Tiputit lääkkees." Hän sanoi. Otin lääkepurkin hänen kädestä ja otin sieltä kaksi pilleriä, ja nielaisin ne. "K-Kiitti.." Sanoin Joonakselle. "Ei mitään. Mä tein sulle pedin tohon sohvalle, ku näytit nii väsyneelt. Meen ite koht nukkumaan, tai no ainaki yritän, joten öitä." Joonas sanoi ja käveli huoneeseensa. Kävelin olohuoneeseen ja istuin sohvalle. Huomasin olohuoneenpöydällä kaakaomukin ja lautasen missä oli leipä. Mukin ja lautasen vieressä oli lappu. Otin lapun käteeni ja luin mitä siinä luki.

"Tiiän että sanoit ettei sulla ollut nälkä, mut tein sulle kuitenki leivän ja kaakaota, jos sul kuitenki maistuu. Toivottavasti nukut hyvin.
T: Joonas."

Hymyilin. Laitoin lapun takaisin pöydälle. Otin lautasen käteeni ja aloin syömään siinä olevaa leipää. Tunsin pian kyyneleet silmissäni. Tämä oli ekakerta moneen vuoteen kun joku on välittänyt minusta tai näyttänyt välittävänsä. Söin leivän loppuun ja laitoin lautasen takaisin pöydälle. Pyyhin kyyneleeni pois. Otin kaakaomukin käteeni ja join siitä. Join kaakaon loppuun ja laitoin mukin sitten pöydälle. Menin makaamaan, vedin peiton päälleni ja suljin silmäni, yrittäen nukahtaa.
》《》《》《》《》《》《》《
Sanoja: 1009