Why me? 》Niko x Joonas《VALMIS

"M-Mä tota..."

》Joonaksen nk. Time skip《
Jätimme kenkämme eteiseen ja kävelimme Joelin huoneeseen. "Joonas voidaanko puhua kahestaa?" Joel kysyi. Nyökkäsin. Kävelimme olohuoneeseen ja menimme istumaan sohvalle. "Mist haluut puhuu?" Kysyin. "Mä tota haluisin erota." Hän sanoi. "Erota? Miks? Eiks meil mee hyvin?" Kysyin. "Menee menee, mut tää vaan tota, no siis. No oon huomannu et sul on jotain tunteit Nikoo kohtaan." Hän sanoi. Katsoin muualle. "En tiiä mist puhut. Rakastan sua, en Nikoo." Sanoin. "Se tapa miten sä katot sitä tai puhut sille tai puhut siitä. Oot ihan rakastunu siihen." "Joel mä-." "Ei mua haittaa. Nikoki tykkää susta. Olisitte aika söpö pari." Hän sanoi. Punastuin. "Kerro sil sun tunteista. Haluun et oot oikeesti ilonen." Hän sanoi. Hymähdin vain vastaukseksi.

Ulko-ovi avautui ja paiskautui sitten kiinni. Käänsin katseeni eteiseen ja näin todella tutun miehen. Kun mies huomasi minut hän alkoi virnuilemaan. "Katos. Ajattelitko taas varastaa multa jotain?" Hän kysyi. "M-Mä tota..." Sanoin. "Isä mistä sä puhut?" Joel kysyi. "Tää sun kaveris tässä näin, pölli multa pari kuukaut takaperin ni huumeita. Yritti itsemurhaa tai jotain, harmi vaa ettet onnistunu." Mies sanoi hymyillen. Nousin ylös sohvalta, kävelin Joelin huoneeseen ja otin tavarani, jonka jälkeen kävelin eteiseen laittamaan kenkiä jalkaani. "Joonas ei sun tarvii lähtee." Joel sanoi minulle. "Kyl sen pitää. Sen ja muidenki sun kavereiden." Joelin isä sanoi. Joel käveli huoneeseensa ja pian he kaikki kävelivät eteiseen. He laittoivat kenkänsä jalkoihinsa. "Sä et oo lähös mihinkään." Joelin isä sanoi Joelille. "Kukas mua estää?" Joel kysyi. Hänen isänsä naurahti ja otti sen jälkeen pojansa hiuksista kiinni, ja heitti tämän TV-tasoa päin, jolloin Joel löi takaraivonsa sen kulmaan ja hänen takaraivosta alkoi valumaan verta.

Laitoin käteni suuni eteen. Olin järkyttynyt, tai no kuka nyt ei olisi, toisaalta kun tarkkailin muiden poikien reaktiota, he eivät näyttäneet yllättyneiltä. Ihmettelin vielä enemmän sitä, miksi kukaan heistä ei tehnyt mitään. Ulko-ovi avautui ja sulkeutui. "Mitä vittua sä oot tehny!?" Naisenääni huusi. "Näytän vaa meiän pojalle, et mitä tapahtuu ku mua ei tottele!" Mies huusi. Nainen käveli miehensä luokse ja löi tätä avokämmenellä poskelle. Kävelin Joelin luokse ja kyykistyin hänen tasolle. "J-Joel?" Kysyin. Poika ei reagoinut. Kokeilin hänen pulssia ja onneksi se tuntui. "Joel h-herää." Sanoin. Pian joku muukin käveli Joelin luokse. "Ale tuu auttaa kantaa tää tonne huoneesee." Niko sanoi. Aleksi käveli meidän luokse ja hän ja Niko nostivat Joelin ylös lattialta, ja kantoivat hänet hänen huoneeseen. He laskivat hänet sängylle. "Se on vaa tajuton." Niko sanoi. "E-Eiks meiän pitä-äis soittaa hätäkeskukseen?" Kysyin. "Mitä ne muka tekee?" Aleksi kysyi jotenkin ärtyneenä. "Ne vois auttaa." Sanoin. Aleksi ja Niko tuhahtivat. "Muka auttaa? Tuskimpa." Niko sanoi. 

"Mitä sä tarkotat?" Kysyin. "Ei niitä kuinnosta mitä meil tapahtuu. Luuleks sä et tänne ei oo moneen kertaan soitettu poliisei ja ambulanssii paikal. Ne ei aijo tehä mitää täl asial. Kyllähä ne tietää mitä tääl tapahtuu, tai mitä mun ja Alen luo tapahtuu, mut niit ei vaa kiinnosta." Niko selitti. Pysyin vain hiljaa. "Ale mee hakee joku pyyhe ja kastele se, ni pestää toi veri pois." Niko sanoi Aleksille. Aleksi lähti huoneesta.
》《》《》《》《》《》《》《
Sanoja: 503