Why me? 》Niko x Joonas《VALMIS

Arka aihe

》Joonaksen nk. Time skip《
Heräsin puheen sorinaan. Nousin ylös sängystä ja kävelin pois huoneestani. Kävelin keittiöön. Keittiössä näin Nikon ja isäni. "Huomenta." Isäni sanoi hymyillen. "Huomenta." Sanoin hiukan ihmeissäni. "Miks Niko on täällä?" Kysyin. "Nikol on sul asiaa ja ois kiva jos sä kuuntelisit." Isäni sanoi. "Mut-." "Mä tiiän jo kaikesta." Isä sanoi. "Selvä sitte. Mennää mun huoneesee." Sanoin Nikolle. Niko nousi ylös tuolilta ja menimme huoneeseeni. Suljin huoneeni oven. "Haluutko et kerron kaiken vai?" Hän kysyi. "No kerro vaiks kaikki." Sanoin. Niko nyökkäsi.

》Time skip《
"Oon pahoillani, oikeesti oon. Ei mun tarkotus ollu sua satuttaa, en vaa tienny miten muuten voisin käsitellä sitä kaikkea. Anteeks, oikeesti." Niko sanoi. Halasin häntä. Vaikka hän oli tehnyt elämästäni helvettiä, niin siltikin hänen elämänsä on ollut paljon vaikeampaa kuin minun. "Sä saat anteeks." Sanoin. "O-Oikeesti?" Hän kysyi. "Oikeesti." Sanoin. Tunsin kun Niko kietoi kätensä ympärilleni. "Kiitti Joonas. Et tiiäkkää kuin paljon tää merkkaa mulle." Hän sanoi. Aloin hymyilemään. Erkaannuin halista. "Voitaikso me yrittää uudestaan?" Hän kysyi minulta. "Niko mä....mä en oo ihan varma viel. Ehk joskus, mut ei nyt. Haluun et pysyttäis vaan kavereina, ainakin vähän aikaan." Sanoin. Niko nyökkäsi. "Joo. Käyhän se mulle." Hän sanoi hymyillen. "Kiva. Haluutko kattoo jotain elokuvaa?" Kysyin. "Katotaan vaa." Hän vastasi.

》Aleksin nk.《
Tommi ja Joel olivat molemmat aika kiitettävässä kunnossa. Halusin itsekin juoda, mutta en tehnyt sitä Ollin takia. "Ale haluuks?" Joel kysyi minulta ja ojensi bisseä minulle. "En mä nyt." Vastasin. Joel hymähti ja korkkasi bissen. Huokaisin. "Meen käymää vessas." Ilmoitin. He nyökkäsivät. Olli nousi pois sylistäni ja minä nousin nojatuolilta, ja kävelin vessaan. Matkallani vessaan huomasin eteisenlipastolla minikrippipussin missä oli kannabista, sätkäpapereita, pieni paperinpala ja sytkäri. Otin ne ja menin vessaan. Istuin vessanpöntönkannen päälle. Rullasin pienen paperinpalan, avasin minikrippipussin, otin sieltä vähän kuivatettuja kannabislehtiä. Laitoin niitä sätkäpaperille ja sitten sen pienen paperinpalan minkä rullasin. Käärisin sen ja pyöritin sen pään silleen jännästi. (A/n just nyt ei tuu mielee mil nimel sitä kutsutaa.).

Laitoin sen huulieni väliin ja sytytin sen. Vedin myrkkyä keuhkoihini ja puhalsin ulos. Ei siinä mennyt kauaan kun koko vessa haisi kannabikselta. Polttelin hetken rauhassa, kunnes joku koputtu vessan oveen. "Joo?" Kysyin. "Ale mitä sä teet siel?" Kuulin Ollin kysyvän. Tukehduin melkein savuun, samalla kun vedin sitä keuhkoihini. "Mä tota....oota hetki." Sanoin. Nousin ylös kannenpäältä, nostin sen ylös ja heitin tumpin sinne. Vesin vessan. Piilotin kaikki tavarat jonnekin kaappiin ja menin sitten avaamaan oven. "En mä tehny mitää." Sanoin hymyillen. "No mikä vittu tää savu on ja haju? Ja toi vihree tuol lattial?" Hän kysyi. "Mikä vihree ja mikä haju? Mä en haista mitää, enkä myöskää nää mitää vihreet." Sanoin. Olli käveli vessaan ja nosti lattialta kannabislehden. "Poltiks sä kannabist?" Hän kysyi. "En todellakaan. Ehk ne on jääny Tommilt." Sanoin. "Aijaa. No miks sit hetki ku sä menit vessaa ni tääl alko haisee kannabis?" Hän kysyi. Kohautin hartioitani. "Sä poltit, etkö?" Hän kysyi. Huokaisin.

"No entä sitte?" Kysyin. "Mä en voi uskoo sua! Muistaakseni sä kerroit mul et sä lopetit!" Olli huusi. "Joo varmaan kännipäissäni oon sanonu noin! Antaisit olla! Ne on vaa kasveja!" "Huume kasveja! Käytäks sä jotain muutaki ku vaa tätä?!" "No en! Enkä mä tajuu mistä sä huudat oikee! Oo ilonen etten oo kännis täl hetkel!" "Jos totta puhutaan, ni haluisin et olisit kännis mielummi ku polttelemas kannabist!" "Pitääkö sun tehdä tästä noin iso numero?!" "Joo! Näkee ettei sun vanhemmat opettanu sul paljoon mitään, enneku hylkäs sut!" Hän huusi. Hiljenin. "Aleksi mä en-." Hän oli sanomassa, mutta keskeytin hänet. "Ai et muka tarkottanu? Tiiätkö Olli, kaikil meist ei oo täydellisii vanhempii tai täydellist elämää, jotkut meistä joutuu taistella vittu sen etee et pysyy ees hengissä, ku sut on hakattu melkee kuoliaaks, mut ethän sä sitä vois ymmärtää. Sä et tiiä mitään vaikeuksista, ainuut sun huoleenaiheet elämässä on sun helvetin arvosanat, ettet sä ees tajuu et jotku meist kärsii ihan helvetisti kotona. Sä et tiedä mitä se on yrittää selviytyy väkivaltases perheessä ja yrittää pitää elossa sun sisaruksia ja itteäs." Kerroin. "Alekis en mä tarkottanut sitä pahasti." Hän sanoi. "Ai, no mites sitte?" Kysyin. Olli avasi suunsa snaoakseen jotain, mutta sulki sen. "Nii just." Sanoin. Laitoin kenkäni jalkaan ja lähdin, paiskaten oven kiinni.

》Ollin nk.《
Aleksi lähti. "Puhuukoha se mulle enää?" Kysyin Joelilta ja Tommilta. "Sä osuit tosi herkkään paikkaan. Anna sil viikko, eiköhä se sit puhu sul." Tommi vastasi. Nyökkäsin.
》《》《》《》《》《》《》《
Sanoja: 715