Why me? 》Niko x Joonas《VALMIS

Paperilappu

》Aleksin nk. Time skip《
Istuin jollain kalliolla merenrannassa ja katsoin auringonlaskua. Kyyneleet valuivat pitkin poskiani, annoin niiden valua. Kuulin askeleita takanani, joten pyyhin kyyneleeni pois ja käännyin katsomaan ketä takanani oli. Takannai oli joku tuntematon poika. "Sori. Ei pitäny pelästyttää. En olettanu et tääl olis muit. Käyn tääl ite usein keräämäs ajatuksiani, mut jos haluut olla rauhassa, ni voin lähteekki." Hän sanoi. "Ei sun tarvii. Olin ite just lähös." Sanoin ja nousin ylös maasta. Kävelin pojan ohi. "Haluutko puhuu jostain jolleki?" Hän kysyi. Pysähdyin. "En ees tunne sua." Sanoin. "Ei se haittaa. Joskus on ihan hyvä puhuu jolleki jotai ei tunne, sillon ei tarvii pelätä et satuttutais jotakuta." Hän sanoi. "Joo ei ehk tarvii pelätä satuttavansa sitä toista, vaan sitä et jos se toinen satuttaa sua. En oo kiinnostunu mistää nii sanotust terapia istunnost, kiitti ja hyvää iltaa." Sanoin ehkä vähän liian tylysti ja kävelin pois.

Kuitenkin kuulin juoksu askeleita takanani ja pian tuo poika käveli vierelläni. "Okei tajuun, sua on satutettu tosi pahasti, etkä voi enää luottaa ihmisiin. Mut voit puhuu mulle, voin auttaa sua." Hän sanoi. "Auttaa? En mä tarvii apua. Pärjään ihan hyvin." Sanoin. "Joo joo, sillee kaikki sanoo ja silti ne tarvii apuu. Anna mun auttaa sua." Hän sanoi. "Ja missäs sä ajattelit auttaa mua? Missä mä sun mielestäs tarviin apua?" Kysyin. "Sun tunteiden käsittelemisessä. Pidät sen kaiken sisälläs ja sit se vaa kasaantuu ja nii edespäin, ja sit jossain kohtaa se kaikkk purkautuu kerrallaan vihana, jonka jälkeen suruna, mut et koskaan oo päässy käsittelee niit erikseen ja rauhassa." Hän sanoi. "Ei mul oo aikaa sellaseen, kuulostaa ajanhukalta. Jos oon pärjänny tähänki asti, ni pärjään tulevaisuudessakin." Sanoin. "Niinhän sä luulet. Tiiäks sä paljon tollanen vie energiaa?" "Ei mua kiinnosta." "Eipä tietenkään." Hän sanoi.

"Eks sä saanu muksuna tarpeeks huomioo sun vanhemmilt, ni hankit sitä tuntemattomilt?" Kysyin. Poika alkoi nauramaan. "Ei iha niinkää. Haluun vaa auttaa kaikkii. Ketään ei oo yksin täs maailmas vaiks se silt tuntuiski. Säkään et oo yksin sun ajatustes kanssa. Täs on mun numero, soita tai laita viestii jos haluut puhuu." Hän sanoi ja antoi minulle paperilapun, jonka jälkeen hän lähti kävelemään takaisin rannalle. Laitoin lapun takataskuuni. Lähdin kävelemään isovanhemmilleni.

》Joonaksen nk.《
"Tieks, ei sun oo pakko lähtee. Voit jäädä yöks, jos haluut." Sanoin Nikolle. "Ehk joskus toiste. Meen Tommil." Hän sanoi. Nyökkäsin. "No nähää." Sanoin. "Nähää." Hän sanoi ja lähti. Kävelin keittiöön. Otin kaapista lasin, täytin sen vedellä ja join sen tyhjäksi, jonka jälkeen laitoin lasin tiskialtaaseen ja kävelin olohuoneeseen. Istuin sohvalle, otin kaukosäätimen käteeni ja aloin etsimään jotain elokuvaa mitä voisin katsoa, odotellessani että isä tulisi töistä.

》Nikon nk. Time skip《
Potkin kenkäni pois jaloistani ja kävelin sitten olohuoneeseen. "Eiks Olli ja Ale ollu tääl? Lähtiks ne jo?" Kysyin. "Ne alko riitelee ja sit Ale lähti, sit Olli lähti noin tunnin päästä, ehk pikkase kännis....juu, ei mainita siit Alel, se murhaa meiät muute.." Joel sanoi. "Päästitte Ollin kännissä, yksin lähtemään?" Kysyin ja he nyökkäsivät. "Voi helvetti teiän kanssa. Mitä Ale sanoo täst jos se saa tietää?" Kysyin. "Siks me ei kerrota sil." Tommi sanoi. Huokaisin.

》Ollin nk.《
"Olli miks sä oot ollu juomassa?!" Kuulin isäni huutavan minulle. Potkaisin vessan oven kiinni. "Rakas älä huuda Ollille. Säkin oot joskus ollut teini." Kuulin äitini sanovan isälleni. "Olli ei oo ikinä käyttäytynyt näin. Tää on kaikki sen hemmetin Aleksin syytä! Ollin ei pitäis tapailla sellast joka antaa huonoo esimerkkii!" Isäni huusi. "Et sä voi päättää kenenkaa Olli on suhteessa." Äitini sanoi. "En ehkä, mut voin päättää näkeekö Olli enää sitä vai ei! Aleksi ei enää tuu tänne, eikä Olli mee Aleksin luokse!" Isäni huusi. Pyyhin suupieleni paperiin, heitin paperin pönttöön, nousin ylös ja vedin vessan, jonka jälkeen menin pesemään käteni ja huuhtelemaan suuni. Kuivasin käteni ja suuni käsipyyhkeeseen, jonka jälkeen lähdin vessasta.

"Et sä voi estää mua näkemäst mun poikaystävää!" Huusin. "Voinpa! Aleksin seura ei oo hyväks sulle!" "Eikä oo! Eks sä oo huomannu kuin ilonen mä oon sen kaa?!" "Sä voit olla ilonen jonkun muunki kaa, ku sen! Nääksä mitä sen Aleksin seura on tehny sulle!?" "Ei yhtään mitään! Tää ei oo Aleksin syytä!" "Kenenkäs sitte!? Ennen sä käyttäydyit hyvin ja nyt et!" "Maistoin vähä alkoholii, entä sitte?! Älä esitä ettetkö ois iteki joskus juonu!" "Mee sun huoneesees! Sä oot arestissa kolme viikkoo!" Isä huusi. En sanonut mitään, vaan lähdin huoneeseeni. Paiskasin oven kiinni.
》《》《》《》《》《》《
Sanoja: 712