𝚁𝚊𝚔𝚔𝚊𝚞𝚜 𝚎𝚒 𝚕𝚘𝚙𝚞, 𝚜𝚎 𝚖𝚞𝚞𝚝𝚝𝚊𝚊 𝚖𝚞𝚘𝚝𝚘𝚊𝚊𝚗 (Tommi ja Anna)

1.

Tommin pov.
On Perjantai, sateinen ja kylmä loppu syksyn ilta. Olen lähdössä kauppaan. Ensin tietenkin kauppalista pitää kirjoittaa. Noniin vihdoinkin valmista. Sitten nopea reissu lähikauppaan. Kuulen yhtäkkiä nyyhkytystä kulman takaa. Päätän mennä katsomaan, koska olen huolehtiva ihminen. Kulman takaa paljastuu nuorehkon näköinen nainen.
"Hei. Onko kaikki hyvin?" Kysyn tältä naiselta.
"Ei.. Ei oo." Tuo nainen sanoo kyyneltensä keskeltä.

"Onko joku tehny sulle jotain? Ei oo mitään kiirettä. Mennään mun luokse niin annan lasillisen vettä ja paksummat vaatteet. Täällä on kylmä." Otan nuoren naisen käsikynkkään ja talutan hänet rappuun.
Saatuani oven auki talutan naisen sohvalle olohuoneeseen ja läheden hakemaan vettä.
Istun sohvalle ja ojennan vesilasin naiselle.
"Kertoisitsä mitä tapahtu?" Kysyn varoen.
"Mun ex-poikaystävä seuras mua taas. Ja kävi käsiks.." Nainen meinaa taas purskahtaa itkuun.
"Ei mitään hätää, oot täällä turvassa." Yritän rauhoitella. Juttelimme monta tuntia mistä kaikki oli alkanut ja miksi hänen ex-poikaystävä teki mitä teki.
"Mä käyn vessassa nii odota siin. Älä karkaa." Vinkkaan silmää, naurahdan ja menen vessaan. Viiden minuutin päästä tulen vessasta ja nainen oli nukahtanut sohvalleni. Otan nojatuolilta viltin ja laitan sen nukkuvan kauniin naisen päälle.
"Nuku hyvin." Kuiskaan. Menen itsekkin nukkumaan.
Aamulla
Herään hyvään tuoksuun joka leijailee keittiöstä. Nousen peiton alta ja laitan hupparin päälleni ja housut jalkaan. Lähden kohti keittiötä.
"Huomenta." Nainen seisoo lieden äärellä keittiössä paistamassa munakasta.
"Huomenta. Sähän olet virkeä. Ja näköjään teet munakasta. Miksi ihmeessä?"
"Ajattelin että korvaisin jotenki tän et avauduin sulle sillai eilen illalla ja kaiken lisäks vielä nukahdin sun sohvalle." Nainen sanoo nolostuneena.
"Se on ihan okei. Siinä on nukkunu milloin kukakin."
"Paitsi mä en vaa tiedä sun nimee. En voi kiittää sua." Nainen sanoo.
"Oon Tommi."
"Kiitos Tommi. Mä oon Anna."
Jäimme tuijottamaan toisiamme silmiin. Miten kauniit silmät voi jollain elävällä olennolla olla. Hetkemme keskytyy kun puhelimeeni kilahtaa viesti.
"Paska." Tuhahdan.
"No mikäs siellä nyt hermostuttaa."
"Unohin, että tänää on reenit."
"Mitäs sä treenaat?" Anna kysyy.
"Oon kannujen kolistelijana yhessä bändissä."
"Missä bändissä?" Hän kysyy hämmentyneenä.
"Blind Channelissa."
Anna jää tuijottamaan minua vielä hämmentyneempänä kuin hetki sitten.
"Se on mun ja äitini lempi bändi." Hän naurahtaa.
"Hauska kuulla. Mutta vedetäänkö noi kananmunat kitusiimme ja voit vaikka tulla treenikselle mukaan jos vaan haluut." Ehdotan.
"Tottakai se käy. Mulla ei oo töitäkää tällä hetkellä ku oon sairaslomalla." Tämä vastaa iloisesti.
———————————————————————————
Anteeks jos tää oli ekaks luvuks jotenki tylsä. Palautetta saa antaa, kiitos kun luette.
❤️: M
Words: 389