Kämppä tyhjänä

1

Voi hitto! Olen myöhässä ensimmäisenä koulupäivänä. Koulu alkaa kolmen minuutin päästä. Onneksi katsoin illalla itselleni vaatteet valmiiksi. Musta toppi, harmaa vetoketjuhuppari, valkoiset farkut ja valkoiset AirForce 1 ovat tämän päivän vaatteeni. Nyt kiireellä koululle!
Olen vain viisi minuuttia myöhässä. Onneksi. Voisi olla pahempikin. Ensimmäinen päivä vietetään ulkona. Meillä on piknik ja teemme luokkiemme kanssa kaikkea yhdessä. Nyt täytyy vain löytää parhaat ystäväni Maddie ja Victoria. "Hei! Ella!", Maddie huutaa kuin tilauksesta. He juoksevat minun luokseni ja teemme tavalliseen tapaamme ryhmähalin. "Jännittävää olla yläkoulussa!", Vic sanoo. "Niinpä!", vastaan hänelle. "Ella, ovatko vanhempasi kotona?", Maddie kysyy. "En tiedä, en tarkistanut", vastaan. "Minusta on todella outoa, etteivät vanhempasi puhu sinulle. Se on heidän tehtävänsä pitää sinusta huolta, ja sinä joudut huolehtia itsestäsi. Huonoa vanhemmuutta", Vic antaa mielipiteensä. "Joo, mutta he sentään antavat joka kuukausi 200€ rahaa ruokaan ja vaatteisiin, jotta selviän hengissä. Ja kyllähän he vievät minut lääkäriin, jos hätä tulee", puolustan vanhempiani. "Tiedät mitä tarkoitan Ella", Vic sanoo. Kyllähän minä sen tiedän. Hän tarkoittaa, etteivät minun vanhempani osaa huolehtia minusta. En minä edes tarvitse heitä. Olen pärjännyt hyvin viisi vuotiaasta asti. Nyt on tosin aika mennä opettajien luokse kuuntelemaan, mitä olemme tekemässä.
Vihdoin kotona. Olen ihan puhki. Olimme kaksi tuntia piilosta täydessä auringonpaisteessa koulun pihalla. Minulla oli kyllä hauska päivä. Ainiin! Piti tarkistaa, ovatko vanhempani kotona. Autoa ei ainakaan näkynyt, mutta tarkistan vielä heidän makuuhuoneensa. Ei ketään. Jos heitä ei näy huomiseen mennessä, he ovat varmasti lähteneet matkalle. On aika orpoa olla aina yksin kotona. Puhelimeni soi. Maddie soittaa. "Hei!", pirtsakka Maddie sanoo puhelimeen vastatessani. "Hei", vastaan. "Mitä teet?", Maddie kysyy. "En mitään, meillä on kämppä tyhjänä taas", kerron hänelle. "Ihanaa! Pääseekö teille?", hän kysyy. "Joo, tule vain", vastaan. Lopetamme puhelun. Sentään saan seuraa.

282 sanaa! Mitä mieltä ootte? Onko tää mielenkiintonen? Ainiin, inspiraatiota oon saanut tiktokista.