Why me? 》Niko x Joonas《VALMIS

"Okei."

》Nikon nk. Time skip《
Laitoin käteni Joonaksen hartioille, samalla tunsin hänen olkapäässä lapun tai jotain pehmeää. Otin käteni pois, jolloin Joonas loi minuun kysyvän katseen. "Onks sul joku haava sun olkapääs vai miks sii o lappu?" Kysyin. "Siin on haava." Hän vastasi. "Ite tehty vai?" Kysyin. "Tiiät etten oo viilely vähään aikaa." "Ei se sitä silti pois sulje. Oot voinu sortuu uudestaa, joten ite tehty vai ei?" "No ei ole ite tehty. Osuin johonki terävään." "Aijaa." Sanoin. "Meen käymää vessas." Hän sanoi ja lähti sitten. Kun vessan ovi meni lukkoon, nousin ylös sohvalta ja kävelin Joonaksen huoneeseen, ja aloin penkomaan hänen tavaroita, sillä hänen käytös oli outoa ja haluan olla varma että hän ei satuta itseänsä enää.

Avasin hänen kirjotuspöydän laatikon ja kurkotin perälle. Käteeni osui jotain terävää, joten otin sen ja katsoin mikä se oli. Terottimenterä, missä oli verta. Arvasin. Ajattelin. "Miks sä pengot mun laatikoita?" Kuulin Joonaksen kysyvän. Käännyin blondia päin. "Valehtelit mulle." Sanoin. "Enhä." Hän sanoi. "Sorruit uudestaa, etkö?" "En. Mist sait sellast päähäs?" "Nosta sun huoparia." "En helvetissä nosta." "Nosta. Sulla on haavoja sun kyljessäs, eikö?" "Ei." "Todista se." "Mun ei tarvii todistaa sul yhtään mitään." "Joonas mä oon huolissani susta. Nosta sun hupparia, kiltti." "Ooks sä unohtanu sun lääkkeet tai jotain? Mä en oo viillely." "Anteeks?" "Nii että ootko ottanu lääkkees, ku kuvittelet asioit?" "Oon kyl ihan ottanu lääkkeeni." "No ei silt vaikuta." Joonas sanoi. Mitä helvettiä hän tuolla tarkoitti. Mietin. En tietääkseni kuvitellut tällä hetkellä mitään, sillä harhani olivat usein juttuja menneisyydestä ja ne olivat yleensä myös todella ahdistavia ja pelottavia.

Hymähdin. "Ootko nyt tosissas? Tiedäks sä ees mitä mä nään sillon ku nään harhoja?" Kysyin. "Onks sil välii. Sen tiiän et meet ihan vitun sekasin sillon. Näät asioit mitkä ei oo todellisii." "Mut ne on joskus ollu todellisia. Tieks miks mä meen sekasin sillon?" Kysyin. Joonas avasi suunsa, mutta sulki sen. "Nii just, et tiiä." Sanoin. "No kerro." "Nään toistuvia traumoja sillon ja haluun päästä niistä eroon, tekemällä ittelleni jotain tai jolleki muulle, jos nään jonkun tietyn henkilön sen tilalla. Ja ne harhat, toistuvat traumat kestää koko päivän, jos en saa mun lääkkeitä." Kerroin. Joonas ei sanonut mitään. "Näytä nyt mul sun kylki ja olkapää." Sanoin. "Sanoin jo etten oo viillely." "Haluutko et kerron Ollil et sä jatkat ittes satuttamist?" Kysyin. "Sä viiltelet vieläkin?" Kuulimme Joonaksen isän kysyvän. "Mä en viiltele. En tiiä mist Niko puhuu, se on sekasin täl hetkel, koska ei oo ottanu sen lääkkeitä. Ei se tiedä mikä on täl hetkel totta ja mikä ei." Joonas sanoi jotenkin paheksuen. Se sattui. Luulin että Joonas olisi voinut hyväksyä minut sellaisena kuin olen. Puristin käteni nyrkkiin, jolloin tunsin terän painautuvan ihoani vasten. Pidätin kyyneleitäni ja kävelin eteiseen. Laitoin kengät jalkaan ja lähdin.

》Joonaksen nk.《
"Joonas et sä voi sanoo noin. Niko ei voi sille mitään, jos sillä on harhoja. Et olis sanonu sitä tol taval." Isäni sanoi. Tuli huono omatunto. En tarkoittanut sanoa sitä pahalla. Kyllähän minä tiedän ettei se ole Nikon vika että hänellä on harhoja ja tiedän ettei hän voi niille mitään. "Ei mun tarkotus ollu sanoo sitä noin pahasti." Sanoin. Isäni huokaisi ja lähti huoneestani.

》Ollin nk. Time skip《
Suutelin Aleksia huulille ja hän takaisin. Siirryin kuitenkin hänen huulilta hänen kaulalle. Vein käteni hänen paidan alle, josta hän vähän säpsähti. "Kaikki hyvi?" Kysyin. "Joo." Hän vastasi. Hymähdin. Aleksi otti lantiostani kiinni ja käänsi meidät ympäri, jolloin minä olin nyt hänen allansa. "Ei mennä tänää nii pitkä, jooko?" Hän kysyi jotenkin väsyneenä. "Okei." Sanoin. Hän alkoi tekemään fritsuja kaulaani. Laitoin käteni hänen hiusten sekaan ja tukistin hiukan. Aleksi nosti päänsä pois kaulaltani. Irrotin otteeni hänen hiuksista. Hän meni makaamaan vierelleni. Nousin istumaan. "Onks kaikki hyvi? Niinku oikeesti?" Kysyin. "On on. Kuin ni?" "Näytät tosi väsyneelt ja oot tosi hiljane." "Oon vaa väsyny." "Säpsähdit ku laitoin mun käden sun paidan alle." "Sul oli vaa kylmä käsi. Voitko nyt lopettaa ton kyselyn." Hän sanoi jotenkin ärtyneenä. Hiljenin. Aleksi huokaisi. "Anteeks. Ei pitäny sanoo ihan noi. Oon vaa tosi väsyny nyt." Hän sanoi. Nyökkäsin vain. Hän veti minut makaamaan päällensä. "Oot rakas." Hän sanoi. "Samoin." Sanoin.
》《》《》《》《》《》《》《》《
Sanoja: 673