Why me? 》Niko x Joonas《VALMIS

"Mennäänkö....-"

》Nikon nk. Kuukausi myöhemmin《
Avasin Joonaksen koti oven ja päästi hänet ensin sisälle, ja menin sitten itse perässä, sulkien oven takanani. Otimme kenkämme pois ja menimme Joonaksen huoneeseen. Istuimme Joonaksen sängyn reunalle. "Minkälainen fiilis sul o nyt?" Kysyin. Joonas kohautti olkapäitänsä. "En mä tiiä." Hän vastasi. Nyökkäsin vain. "Sattuuko sua johonki?" Kysyin. Joonas pudisti päätänsä. Hymähdin.

》Ollin nk.《
Avasin huoneeni oven ja huomasin Aleksin huulien välissä tupakan, mutta en usko että se kuitenkaan oli tupakka. Suljin huoneeni oven, kävelin Aleksin luokse ja otin tupakan pois häneltä. "Olli, millo sä tulit takas?" Hän kysyi hiukan hermostuneena. "Äske. Sä et todellakaan oo polttamas kannabist mun huonees tai lähelläkää tätä taloo." Sanoin. "Rauhotu, toi ei oo kannabist." Hän sanoi ja otti tupakan takaisin itsellensä. "Ihan sama. Sä et polta ees röökii tääl sisäl." Sanoin. Aleksi huokaisi, laittoi tupakan takaisin askiin ja askin taskuunsa.

"Okei, sori." Hän sanoi ja halasi minua, jolloin haistoin alkoholin. Tönäisin Aleksin kauemmas itsestäni. "Oot juonu, kiva." Sanoin. "Join pari, entä sitte?" Hän kysyi. "Ihan sama." Sanoin. "Haittaako sua oikeesti noin paljon jos mä juon pari? Sen ei pitäis vaikuttaa sun elämääs mitenkään." "En tykkää siitä et ihmiset on kännissä." "En ees oo kännis." "Miten vaan. En tykkää siit et ihmiset juo alkoholii. En haluu niit sillo mun lähelle." "Pelkäätkö sä et mä tekisin sul jotain?" "En pelkää. En vaan tykkää humalaisist ihmisist." Sanoin. Aleksi huokaisi. "Onko sul tapahtunu joskus jotain jonkun känniläisen seuras?" Aleksi kysyi. "No ei ole. Miks?" "Koska sul vaikuttaa olevan maailmanloppu ku mä otan pari." "No vittu anteeks et välitän sun terveydestä."

"Olli tiiät iteki ettei se johdu vaa siitä. Joten kerro mulle, onko sulle tapahtunut jotain?" "Sanoin ettei oo." "Fine, miten vaan. En pakota sua puhuu mulle." Aleksi sanoi.

》Joonaksen nk. Time skip《
Katsoin arpia reisissäni. Vedin sormeni niiden yli ja suljin silmäni, aloin miettimään sitä päivää jolloin olisin voinut lähteä täältä ikuisesti, liittyä äitini seuraan, niin ehkä olisin onnellinen silloin. Ajatukseni keskeytyi kun huoneeni ovi avautui ja Niko käveli huoneeseen, mutta kun hän näki minut vain boksereilla, hän punastui ja katsoi nopeasti muualle. "A-Anteeks. Olis pitäny kai koputtaa." Hän sanoi. "Ei mua haittaa." Sanoin. Niko käänsi päänsä epäröiden minua kohti. "Sähän vuodat verta." Hän sanoi. Käänsin katseeni Nikosta reisiini ja huomasin haavojen olevan auki.

"Aa...s-sori, en tai-innu huomata et r-raavin niitä." Sanoin. "Mä tuun koht takas." Niko sanoi ja lähti huoneesta. Poika tuli pian takaisin luokseni ja alkoi puhdistamaan aukinaisia haavoja reidessäni. "Joonas." Niko sanoi. Hymähdin merkiksi että kuulen hänet. "Voitko yrittää olla raapimatta näitä, ettei ne vaa tulehdu." Hän sanoi. Huokaisin hiukan. "Voin yrittää." Sanoin hiljaa. "Hyvä." Niko sanoi hymyillen. Hän kääri sideharson haavojen päälle. "K-Kiitti ku oot mun tukena." Sanoin. "Titenki." Niko sanoi. "Tiiät ettei sun oo pakko olla mukava mulle." Sanoin. "Haluun hyvittää sen kaiken kivun minkä aiheutin sulle. Oon oikeesti tosi pahoillani siitä." Niko sanoi.

Laitoin käteni Nikon hiuksiin ja silitin. Poika nosti katseensa minuun, joten hymyilin hänelle. "Ei sun tarvii pahotella joka kerta siitä. Oot miljoona kertaa pyytäny jo anteeks multa ja mä annan anteeks." Sanoin. "Tiiän, on vaa nii paha olo siit mitä tein sulle." Hän sanoi. "Olit ite huonos tilas sillo. Suojelit vaa ittees." Sanoin. Niko vain hymähti. Kumarruin painamaan pusun Nikon hiusten sekaan, josta hän punastui. "Mennäänkö käymää kävelyl tai jotain?" Kysyin. "Mennään vaa." Niko sanoi ja nousi ylös lattialta. Nousin ylös sängynreunalta, kävelin vaatekaapilleni, otin siletä kolitsihousut ja puin ne päälleni, jonka jälkeen me menimme eteiseen laittamaan kenkiä jalkaan ja lähdimme sitten ulos.
》《》《》《》《》《》《》《
Sanoja: 574

OMG Muutan vihdoinkin pois laitoksest🥳🥳🥳