Viimeiset II Kelmien tarina

1. Ensimmäiset

"Hemmetti", Lily kirosi kooten vaatteittaan kokoon. Hänen pitäisi olla tunnin päästä Tylypahkaan menevässä junassa mutta täällä hän vain kotona yritti etsiä toista mustaa sukkaansa. Yleensä hänellä olisi ollut kaikki pakattuna tähän mennessä. Hänen ystävänsä Maya oli kuitenkin päättänyt yllättää hänet ja tilasi itselleen, Lilylle ja Islalle matkan Pariisiin viikoksi juuri ennen koulun alkua. Maya oli vain sanonut, että tämä olisi heidän viimeinen vuotensa Tylypahkassa ja samalla viimeinen mahdollisuus tuhlata heidän vanhempiensa rahat hyvällä omatunnolla. Jos Lily nyt myöhästyisi junasta hänen takiaan, Mayan oli paras valmistautua kulkemaan siankorvien kanssa koko loppuvuoden.

"Jonakin päivänä minä vielä-", Lilyn muminan keskeytti Petunian pistävä ääni.

"Liikettä, friikki."

Petunia seisoi oven edessä toinen käsi lantiollaan. Hänen kasvoillaan oli tuttu jäinen ilme. Lily oli yllättynyt, että Petunia oli pystynyt jättämään hänet rauhaan näinkin kauan. Aiempina kesinä oli ihme, jos hän pääsi vessaan ilman siskonsa jatkuvia loukkauksia. Ilmeisesti Petunia oli onnistunut vihdoin löytämään kavereita, jotka olivat yhtä ärsyttäviä kuin tämä itse eikä viitsinyt kiinnittää Lilyyn paljon huomiota.

"Sinä voit lopettaa itsellesi puhumisen", Lily vastasi ärtyneesti ja käänsi selkänsä nyrpistävälle Petunialle. Lily kuuli Petunian tuhahtavan ja tömistelevän portaat alas. Hän vilkaisi olkansa yli, kunnes alkoi taas heittelemään sekalaisesti vaatteita avonaiseen matkalaukkuun.

***

Aamu Pottereilla meni rauhaisissa tunnelmissa; James jahtasi paidatonta Siriusta ympäriinsä vessaharjalla, herra Potter otti päiväunia sohvalla melusta huolimatta, ja rouva Potter katseli nojatuolilta mekkalaa ja siemaili teetään. James ahdisti Siriuksen nurkkaan ja piteli vessaharjaa hänen kurkullaan. Sirius virnisti ja nosti kätensä ylös antautumisen merkiksi. James seisoi hänen edessään läpimärkänä ja kasteli lattian samalla. Sirius oli päättänyt herättää Jamesin heittämällä hänen päälleen ämpärillisen kylmää vettä. James ei suuremmin arvostanut elettä.

"Miten sinä kuvittelet minun kuivavaan hiukseni?" James valitti ja kosketti hiuksiaan. Sirius kohautti harteitaan, livahti hänen ohitseen ja nappasi keksin pöydällä olevasta kiposta.

"Äiti!" James kääntyi valittamaan äitinsä puoleen.

"Ne ovat vain hiuksia", rouva Potter sanoi käytännöllisesti. "Sirius, ota toinenkin keksi."

James tuhahti leikillisesti ja sanoi Siriukselle:

"Minä vannon, että äiti rakastaa sinua enemmän."

Sirius katsoi häntä viattomasti suu täynnä keksiä.

"James, kuivaa itsesi. Meidän pitää ehtiä vielä hakemaan Isla", rouva Potter sanoi ja heitti Jamesille vaaleanpunaisen, kukkakuvioisen pyyhkeen.

"Minä en vieläkään ymmärrä, minkä takia Islan pitää tulla meidän kanssa", Sirius jupisi. James vilkaisi häntä huvittuneena.

"Koska, rakas Anturajalka, Isla on kavereita erään tietyn punapään kanssa", James tavasi hitaasti aivan kuin hän olisi epäillyt Siriuksen taitoa ymmärtää puhetta.

"Mutta, rakas Sarvihaara, ei edes Isla voi tehdä ihmeitä", Sirius vastasi aivan yhtä hitaasti. James katsoi häntä murjottaen:

"Anna minulle keksi."

Sirius ei tehnyt elettäkään kuunnellakseen. James otti kipon käteensä ja tyhjensi kaiken matkalaukkuunsa.

"Sinä satutat minua", Sirius sanoi dramaattisesti pidellen kättä sydämensä kohdalla.