Tyttö, jonka täytyy opetella luottamaan.
Poika, jonka täytyy opetella tekemään "töitä" onnellisuuden eteen.
Ada ei tiedä mitä tehdä, kun hän joutuu muuttamaan Los Angelesiin isänsä töiden perässä. Hän lupaa itsellensä, ettei anna tilaa ihastumisille...
heippa! alotin uuden kirjan:) Teen jossain vaiheessa hahmojen esittelyn, mutta olen laiska tekemään sitä vielä, joten alan vain suoraan kirjoittamaan!
ps. mulla tulee varmasti tosi paljon kirjotusvirheitä, joten toivottavasti pystyy lukemaan! Yritän tarkistaa luvut ennen kuin julkasen. Nauttikaa!
-lumppa —————————————————————- adan nk. Vedin hitaasti henkeä keuhkoihini. Nyt olin muuttamassa. Tervetuloa uusi elämä! Olimme saaneet tavarat pakattua ja nyt lähtisi matka kohti Los Angelesia. Minua jännitti, sillä en ollut mikään sosiaallisuuden huippu, eli toivoisin, että saisin nopeasti uusia kavereita. Tosin ei minulla hirveänä ollut vanhassakaan kotikaupungissa kavereita ollut. Oli tietysti Viena, mutta hän muutti toiselle puolelle kaupunkia ja sai töitä, jotka vei aikaa hänen päivistään semmoiset 8 tuntia. "Ada, kuunteletko sinä minua yhtään?" isä räyhäsi, etupenkiltään. "Ai sori, olin ajatuksissani" Sanoin hieman väsyneesti, joka sai isäni huokaisemaan syvään. "Tiedäthän sinä, että sinä saat varmasti heti kavereita!" Isä sanoi tsemppaavasti ja minä virnistin. Kyllä minä sen tiesin, mutta silti minua jännitti. "ja sitäpaitsi sinullahan on Ryan aina tukenasi" isä jatkoi. Minä jätin vastaamatta. Ryan oli isän uuden naisystävän lapsi. Hän oli mukava ja isoveljellinen, mutta hieman liian suojelevainen. Viimeksi, kun Ryan tuli käymään meillä ja olimme kaupungilla, hän katsoi kaikkia poikia murhaavasti, jotka edes vilkaisivat minuun päin. Viiden tunnin ajomatkan päästä olimme perillä Losissa ja olimme myös valmiina alkaamaan purkaamaan tavaroitamme. Ensin muuttofirma toi sisälle isot tavarat ja sen jälkeen purkasin vaatteet ja laitoin lakanat sänkyyni. Tänään en enään jaksaisi purkaa yhtäkään laatikkoa. Olin ihan liian poikki. Vedin rennot yöhousut jalkaan ja tutkiskelin tarkemmin vielä taloa. Talossa oli neljä makuuhuonetta, joista kaksi oli varattu minulle ja Ryanille, sekä yksi isälle ja enillalle (Ryanin äiti, eli siis isän naisystävä) ja vielä yksi oli vierashuone. Ryan ja Enilla muuttaisi taloon vasta kuukauden päästä, kun Enilla saa vakipaikan työstään allekirjoitettua. Tai jotain semmoista isäni ainakin selitti. Minulla oli oma kylpy- ja vaatehuone. Huoneeni oli aika iso, jossa oli perinteinen iso sänky keskellä huonetta, yöpöytä, koulupöytä, (en edes tiedä, miksi, koska en edes tee läksyjäni ikinä pöydällä) ja kirjahylly, jossa oli vain vanhoja ruskeen eri sävyisiä kirjoja, (olin kerennyt jo tyhjentää ne sinne hyllyyn) jotka pidin siellä vain sen vuoksi, että ne näyttivät hienolta ja sopivat sisustukseeni. Yleiset tilat olivat avaria ja vaaleita isoineen ikkunoineen. Kun olin tarpeeksi kierrellyt taloa, päätin sittenkin purkaa loputkin tavarani, sillä tylsyys iski ja en halunnut mennä nukkumaan vielä. Heräsin aamulla siihen, kun aurinko paistoi suoraan ikkunastani sisään. Otin puhelimeni ja selailin instaa ja avasin snäpit. Kun olin hetken katsonut vielä videota, nousin ylös ja menin suihkuun. Se sai minut virkeäksi. Laitoin päälleni harmaat kollarit ja tiukan urheilupaidan. Vedin tumman ruskeat pitkät hiukseni korkealle ponnarille. Olin ajatellut lähteä lenkille tänään. Söin kaikessa rauhassa ja nautin, kun sain yksin katsoa Netflixiä ilman ketään, joka häiritsisi. Isä oli lähtenyt töihin jo aamulla aikaisin, tutustumaan uuteen jääkiekkojoukkueeseen, jota hän valmensi. Isä oli aina pakottanut minut joihinkin peleihin, kun olin nuorempi, mutta nyt olin tehnyt selväksi, ettei minua kiinnostanut lätkä. En ymmärrä, mikä lätkässä kiehtoo. Olin vetämässä lenkkareitani jalkaan, kun joku soittaa ovikelloa. Avaan oven ja nään Ryanin ja Enillan. "Moikka! Ajateltiin tulla katsomaan minkälainen uusi asuntomme on. Ville (Adan isä) kertoi, että olet kotona." Enilla sanoi samalla kun halasi minua. "Aa hyvä, että tulitte ennen kuin kerkesin lähteä lenkille" Ryan oli pitkä ja hoikka blondi poika joka oli minua vuoden vanhempi, eli 17-vuotta. Hän nyökkäsi minulle ja irvisti. Kun kohta he olivat jo kiertäneet talon ja ihastelleet sitä, minä keitin kahvit ja tarjosin keksejä. Rupattelumme jonkin aikaan, kunnes he lähtivät. Juoksin pururataa eteenpäin kovalla vauhdilla. Oli mahtavaa, että pururata oli niin lähellä meidän uutta kotiamme. Minä tykkäsin juosta aina, kun oli tunkkainen tai muuten vaan huono päivä. Pian aloin väsyä ja katsoin älykelloani. Olin juossut noin 5km. En jaksanut enää juosta joten hidastin kävelyksi ja kävelin tietä pitkin metsäpolulle. Olin saada sydänkohtauksen, kun takaani kuului räsähdys. Kännyin katsomaan ja en nähnyt mitään. Sydän alkoi sykkiä tiheämpään tahtiin. Kohta onneksi huomasin, että sieltä tulee poika, eikä karhu. Jatkoin matkaani ja kohta poika saavutti minut. "Sori, jos säikäytin." poika sanoi. Katsoin häntä silmiin, hänellä oli kauniit tumman vihreät silmät ja ruskeat hiestä märät hiukset, jotka olivat sekaisin. Tajusin lopettaa tuijottamisen vasta, kun näin hänen suunsa, joka kaartui virneeseen. "laita suu kiinni, ettet kuolaa" hän sanoi. Näytin keskisormea. ja jatkoin kävelyä. Halusin painua maan alle. Mikään ei voinut olla näin kiusallista. "Olen Liam" poika sanoi virne edelleen naamallaan ja käsi tervehdykseen valmiina. Katsoin häntä hölmistyneenä naamasta käteensä. " Voit sinä minua halatakkin" Liam hymähti huvittuneena. Annoin käteni ja sanoin mahdollisimman 'ei nolosti' "Ada". Liam nyökkäsi ja sanoi: " miksi olet täällä? näin kaukana pururadasta?" "ai mitenniin kaukana" sanoin ja tajusin vasta nyt, että olin varmasti aika kaukana kotoa. Kun olin hetken jutellut Liamin kanssa ja hän oli heittänyt minut kotiin, koska olin 7km päässä kotona ja en oisi enää pärjännyt kotiin huonon-oloni takia. Liam oli aika mukava ja todella huomaavainen kun auttoi minut kotiin. Hän myös tarjosi syötävää, mutta en minä vastaan ottanut. En halunnut olla kenenkään vaivaksi, tai syödä heidän ruokiaan. Loppuviikon vain olin kotona ja tutustuin kaupunkiin. Maanantaina eli huomenna alkaisi koulu. Minä jännitin koulun alkua aika paljon. Valitsin huomiselle vaatteet ja päätin laittaa päälleni vaaleat farkut ja mustan t-paidan, jossa oli joku kuva.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
~~~~~~ haha laitan tällatteita kuvia tänne hah. mutta tässä oli tämä tylsä luku, mutta alkuun haluan, että seurataan hieman adan arkea. Eli odottakaa rauhassa kyllä kohta alkaa tapahtua;)
