Frozen heart

hämäriä muistikuvia

Kello on kuus illalla ja ollaan koko porukka Aaronilla. Bileet siis alkaa vasta kaheksalta. Onneks mulla ja Allulla on paljon aikaa valmistautuu. Mennään valmistautuu ylös ja muut jää alas. Noitten poikien ei hirveesti tarvii valmistautuu ja Ellu on laittanu ittensä jo. 

Meikkasin ja suoristin hiukset. Harvemmin mä kiharran ku ei ne koskaa onnistu ja näyttää iha hirveeltä. Laitoin myös mekon koska se vaan kuulu bileissä olla. Mun mekko on pinkki satiini mekko. Ihan helvetin lyhyt joten sormet ristiin etten vilauttele. Ainakaan ihan hirveesti. Allun mekko on täsmälleen samanlainen, mut vaan valkonen. Ostettii nää joskus yhessä, ei mitään musitikuvaa mistä ja millon.

Ollaan vihdoin molemmat valmiita ja kello näyttää puol kaheksaa. Mut se nyt vaan on fakta et laittautumiseen menee ihan hirveesti aikaa. Koska kaikkiin bileisiin pitää valmistautuu oikeen pitkän kaavan mukaan. No ei kaikkiin mut sillon tällön se on ihan kiva.

Mennään muitten luokse olkkariin ja kaikkien päät kääntyy meihin päin.

"Daamn te näytätte hyviltä." Aaron ihastelee.

"Kiitti, et säkää pahalt näytä." naurahdan.

"Kiitos säkin näytät tosi hyvältä." Allu sanoo silmät suurina. Jos oikeen katon nii se ehkä jopa vähän punastu. Voi toinen.

"Uuuuu vai että tosi hyvältä." kiusaan. Allu tuppaa mua kyljestä.

"Mennääks maistaa boolii?" Elias kysyy.

"Etteks oo maistanu sitä viel?" kysyn.

"No ei venattii teit ku kesti." Benkku valittaa.

"No anteeks rakas veliseni mut laitautumisessa kestää." naurahdan.

Aaron täyttää kahdeksan mukia boolilla ja jokainen meistä ottaa yhden. Jätkät osaa tehä boolii ainaki siin on paljon viinaa. Hörppään koko mukini sisällön ykköselle kiduksiini. Hups

***

Mul ei oo mitään hajuu paljon kello on, mut täällä alkaa olee jo aika mukavasti porukkaa. Oon totta kai hukannu taas mun kaikki kaverit. Istun yksin sohvalla punanen booli muki kädessä puoliksi juotuna. Sen mukin sisältö on alkanu nousee päähän jo aika reippaasti. Mut sehän oli mun koko illan tarkotus. Joku istuu mun viereen. Tunnen vaan kun sohva painuu mun vieres alemmas. En jaksa kiinnittää tulijaan huomiota.

"Moi" vieressäni oleva sanoo.

Käännän katseeni häneen päin. Siinä on joku ruskeesilmäne ja tukkane jätkä iha hyvännäköne.

"Moi" vastaan.

"Mitä sä tääl yksin istuskelet" hän kysyy ääni sammaltaen.

"No vittu hukkasin mun kaikki kaverit. Tässäpä sitte ryyppään yksi" vastaan.

"No et enää oo yksin koska satun olemaa täs sun kaa" hän sanoo.

"Aika hyvä huomio mysteeri mies" vastaan nauraen.

"Mikä oli?" hän kysyy.

"No emmä tiiä sun nimee vielä?" vastaan

"Eiku aa, Mä oon Daniel" hän esittäytyy.

"Selkee" vastaan.

"Ja mäkö en saa tietää sun nimee?" Daniel kysyy.

"Et tietenkää" nauran.

"Ei tää nyt näin mee" Daniel sanoo

"Menee menee" nauran.

"Tosi ilkeetä" hän sanoo.

Käännän katseeni hänen ruskeisiin silmiinsä. Meijän välillä on varmaa 10 sekunnin katsekontakti. Kunnes tunnen Danielin huulet omillani. Vastaan suudelmaan koska oon kännissä enkä tajua mistään mitään. Nousen Danielin syliin hajareisin ilman, että meijän huulet irtoo toisistaan. Kyllä Allu olis ylpee, ku suutelen täällä jotain äijää jonka oon tienny ehkä 5 minuuttia. Noh mitäs pienistä.