Frozen heart

tempperamenttine tapaus

Ei mee ees varmaan viittä minuuttia, ku kuulen ääniä mun ikkunan alta. Avaan mun ikkunan ja katon alas. Dankku seisoo siellä ja kattoo mua huvittuneella ilmeellä.

"Ootko sä hullu?" kysyn ikkunan alla seisoskelevalta Danielilta.

"En tietenkää, tuu nyt" Dankku hoputtaa.

"Et sattunu tietämää et meil on iha oviki mitä yleensä käytän. Ja toiseks siel on aivan saatanan kylmä." sanon nyrpistäen nenääni.

"Tuu nyt täst vaa. Mä pidän kyl huolen ettet jäädy." Dankku sanoo virne naamallaa.

"Mä en haluu ees tietää miten sä sen teet." sanon. Saan vastaukseks vaa virnistyksen.
Onneks säilytän mun joitain kenkii mun huonees nii ei tarvii alas raahautuu hakee mitää. Laitan vielä toppatakin, koska ulkona on kumminki kylmä. Kipuan paloportaat alas.

"Minnes mennää?" Dankku kysyy.

"Mä tiiän" sanon.

"Noo?" hän kysyy.

"Näät sitte mennää nyt" sanon ja nyökkään päälläni eteepäi, että Dankku tajuu lähtee kävelee.

"Miks sä halusit mut mukaa tänne?" kysyn.

"Koska haluun tutustuu suhu paremmi. Muutettii tänne vast eilen enkä oikee tunne täält ketää" Dankku vastaa.

"Okei, onks sul sisaruksii?" kysyn. Okei joo tosi tylsiä kysymyksiä mut en keksi muutakaan.

"Joo yks isoveli ja pikkuveli ja pikkusisko. Onks Benkku sun ainoo sisarus?" Daniel kysyy.

"On joo, mut emmä tartte enempää se on aina mun tukena ku tarviin" vastaan.

"Mites sun porukat?" Daniel kysyy.

"No faijaa en oo nähny vuosii. Se jätti meijät asuu mutsin kaa joskus ku oltii Benkun kaa 10 vuotiait. Se vissii asuu jossai ulkomail jonku uuden ihanan perheenkaa en vittu edes tiedä ihan sama. Kyl se joka kuukausi ainaki laittaa meille rahaa tilille ettei se vissii oo iha kokonaa meit unohtanu mut mitää muuta hyötyy siit ei sit ookkaa." vastaan.

"Mites sun mutsi onks sul sit paremmat välit sen kaa?" Dankku kysyy.

"No eipä juuri. Mut seki on varmaa mu oman käytöksen takii, en tiiä. Se haluis et menestyisin elämäs tai kävisin ees koulus mut ei viime aikoin oo oikee koulun käynti maistunu. Eikä se haluis et pilaisin mun elämän päihteillä tai et joisin mut tehty mikä tehty en osaa enää lopettaakkaa. On meil aika paskat välit nykyää. Mut ei sitäkää hirveesti kotona näy pääosin ollaa Benjaminin kahestaa kotona." sanon. En ite tosiaankaa tiiä miks avaudun Danielille en tunne sitä yhtää. Mut jotenki sen seura tekee olon semmoseks turvalliseks. Sille on jotenki helppo puhuu. Todella toivon ettei mun intuiito on oikees. 

"Mites sun porukat sitte?" kysyn.

"No iha perus. On ne kyl eronnu mut kai iha hyvis väleis ainaki mitä meille näyttää. Nyt asutaa äitin kaa tääl ja iskä asuu Espoos. Mistä meki nyt muutettii tänne. Siellä nyt ramppaa mimmei vähä välii" Dankku vastaa.

"Eli oot sun molempien porukoitten kaa hyvis väleis?" kysyn.

"No joo sillee." Dankku vastaa.

"Mäki haluisin, mut mutsi ei jaksa enää välittää tai vääntää mun kaa koska en kumminkaa kuuntelis sitä." sanon.

"Benkku taitaa olla sulle sit aika tärkee" Dankku sanoo.

"Joo onha se, vaikka se on välil ihan vitun perseestä ja idiootti nii emmä silti voi kuvitella mitää ilman sitä." sanon.