Se yks tyttö

•33•

Istuin polvet rintaani vasten sohvalla ja odottelin Saran heräävän.
Olin saanut siivottua ja nyt tytön koti näytti siltä niinkuin yleensäkkin.

Hänen aijemmat puheensa pyörivät päässäni, mutta laitoin ne kuumehourailun piikkiin.
Hänen hiuksensa olivat valuneet pitkin hänen kalpeita kasvojaan, joten siirsin ne tytön korvan taakse.
Tämä herätti hänet.

"Huomenta."
Sanoin hymyillen.

Sara mumisi jotain ja hieroi silmiään.
Ojensin tälle cocacola tölkin ja hän otti sen vastaan.
Hän otti tölkistä suuren kulauksen ja yskäisi.

"Sä siivosit."
Sara totesk tokkuraisesti ja minä nyökkäsin.

"Kiitti."
Hän jatkoi ja nousi istumaan.

"Eipä mitään. Millon Seve tulee?"
Kysyin.

"Öh. Joskus 11 aikaan."

Nyökkäsin jälleen ja napsautin television päälle.
Ulkona oli alkanut hieman hämärtää pilvisen taivaan vuoksi.

"Onks sul parempi olo?"
Kysyin Saralta joka parhaillaan haroi hiuksiaan parempaan kuntoon.

"On joo. Unet teki terää."

"Hyvä. Mitä me tehdää sitte kun Seve tulee?"
Kysyin ja yritin etsiä televisiosta jotain katselemisen arvoista.

"Katotaan leffaa. Ja aattelin et tehtäs pitsaa ite. Mulla on ainekset kaapissa valmiina."
Sara kertoi ja minusta se kuulosti hyvältä.

Luvassa olisi siis valvomista.
Mikä ei haitannut, minua ei väsyttänyt ja yöllä kaikki oli muutenkin aina hauskempaa.

"Okei. Jesse lähtee sen kavereiden kans jonnekkin lyhyelle reissulle huomenna."
Kerroin.

"Mm. Aijotko nähä Jasminii. Ainii, selvisikö se mustelma keissi?"
Sara kyseli.

"Joo selvis. Mä selitän sen myöhemmin."

Sara ymmärsi olla kyselemättä asiasta enempää ja alkoi puhua ensilukuvuodesta.

Severi liittyi seuraamme tunnin kuluttua ja aloimme välittömästi tämän jälkeen tehdä ruokaa.
Olimme kaikki nälkäisiä, varsinkin Severi.
Olimme saaneet taikinan valmiiksi jonka jälkeen Sara ilmoitti käyvänsä suihkussa.

"Mennääks röökille?"
Severi ehdotti kun Sara oli poistunut keittiöstä kylpyhuoneen puolelle.

Nyökkäsin ja lähdimme yhdessä tuumin ulos.
Severi oli vaikuttanut vähän surulliselta koko vierailunsa ajan.

Istuimme alas katoksen penkeille ja sytytimme tupakat.

"Oot varmaa huomannu että Sara on ollu pikkusen erillaine lähiaikoina."
Poika totesi ja hetken mietinnän jälkeen nyökkäsin.

"Mm. Mä oon aika huolissani siitä. Kun mä en tiedä mikä sillä on."
Severi tuskaili imien röökiä levottomana.

"Ootko sä kysyny suoraan?"
Minä kysyin ja Severi nyökkäsi.

"Oon. Siellä mökkibileissä, kun Sara tuli kipeeksi me mentiin sinne vierashuoneeseen juttelemaan. Se sano et se on ollu lähiaikoina vähän sairas, mut kun kyselin lisää niin se ei kertonu mitään."

"Onko se käyny lääkärissä?"
Kysyin.

"Ei kai se muuta ole tehnykkään. Etkö sä tienny? Aina kun se on ollu keskustassa, se on ollu lääkärissä."
Severi sanoi ja sytytti uuden tupakan.

Mitä?
Olimme olleet monta kertaa keskustassa Saran kanssa, ei hän silloin ollut lääkärissä ollut.

"En tienny. Ei se mun kanssa siel oo käyny."
Mumisin, minua alkoi jostain syystä itkettää.

Se ettei Sara kertonut minulle tästä, sai tämän tuntumaan vakavalta ja aloin yliajatella asiaa päässäni.
Severi valitettavasti huomasi tämän.

"Hei, älä itke. Ei se varmasti ole mitään vakavaa."
Hän sanoi ja siirsi oman tuolinsa minun viereeni.

"Miksi se sitten ei ole sanonut mitään?"
Niiskaisin.

Tuntui typerältä itkeä, Sarallahan tässä oli asiat huonosti.
Kai.

"Öh... Mä uskon että se ei halua huolestuttaa ketään. Sori, en mä tajunnu et sua ahdistais tää noin paljo."
Tämän sanottuuaan Severi hiljeni hetkeksi, samoin minä.

"Mutta arvaa mitä. Tää ehkä piristäisi sua. Ja Saraa."
Poika sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen ja alkoi kaivella farkkujensa taskuja.

Katselin hänen toimiaan mielenkiinnolla.
Hän nosti taskustaan pienen samettirasian ja avasi sen.
Sen sisällä oli siro, kaunis sormus jossa oli muutama pieni timantti.

Katsahdin Severin ruskeisiin silmiin ja hymyilin.

"Vau. Se on tosi nätti, just Saran tyylinen."
Kehuin ja Severi näytti ilahtuvan tästä.

"Mut aijoks sä kosia Saraa tänään? Kun mä olen täällä?"
Kysyin, sillä jos Severi haluaisi kaksinkeskeistä aikaa, se sopisi minulle.

"Niin mä aattelin. Sähän oot meidän paraskaveri. Se tuntuu jopa luonnollisemmalta et sä olet tääl, kuin että et olis."

Yllätyin Severin sanoista, enkä osannut kuin hymyillä tälle.
Poika laittoi rasian takaisin taskuunsa ja sytytti kolmannen tupakan.
Hän oli paha ketjupolttaja.

"Ainiin, mun piti kertoo sulle yks asia, mut en oo kerenny kun ei olla nähty kovin paljoa. Siel mökillä kun katosit siinä yhdessä vaiheessa johonkin Jasun kanssa. Me oltiin porukalla takapihalla pelaamas jotain ja Jonna oli kans siel."
Severi aloitti ja heti Jonnan nimen kuultuani otin paremman asennon tuolillani valmiina kuulemaan kaiken.

"Mä kuulin kun se puhu jotain Mikin kanssa, siis sen jätkän kenen kanssa sä säädit alkuvuodesta."
Hän jatkoi ja minä punastuin.

Miki oli ollut tyypillinen yhdenillan juttu, jonka kanssa emme jatkaneet pidemälle.
Hävetti muistella näitä asioita.
En edes ollut tiennyt Mikin olleen bileissä.

"Mä menin siihen ihan mielenkiinnosta, koska mä tiesin että sulla ja Jonnalla on ollu jotain riitaa. Ne lopetti susta jauhamisen heti kun ne huomas mut, mutta mä kerkesin kuulla että Miki oli ollu hetken ajan siel yläkerras kun sä ja Jasu olitte olleet siel. Tai siis viereises huoneessa."
Severi selitti katse omissa jaloissaan.

Kalpenin välittömästi.
Jos joku tiesi, mitä minun ja Jasminin välillä oli käynyt, olisin kusessa.

"Myöhemmin mä menin kysyyn siitä asiasta Mikiltä, en haluu et mun kavereista puhutaan paskaa, you know.
Kyl sä kai arvaat mitä se sano...."
Severi jatkoi ja huomasin hänen ilmeestään ja kehoneleistä että Miki oli kertonut kaiken yksityiskohtia säästelemättä.

"Mä... Tota.."
Änkytin, en tiennyt mitä olisi pitänyt sanoa.

"Petiksä Jessee Jasun kans?
Severi kysyi suoraan.

Käteni alkoivat täristä.
Jesse ja Severi olivat kavereita keskenään, Severi vihaisi minua.

•