Together || Blind Channel One-Shots

Enemies to Lovers|Jorko

Joonaksen näkökulma

Juoksen koulun oville. Olen jo pari minuuttia myöhässä. Kiirehdin luokan oven eteen, ja ennen kun avaan sen, tasaan hengitykseni. Astun luokkaan ja kaikki kääntävät katseensa ovelle.
-Sori, mä nukuin pommiin, mutisen nolona opettajalle.
-Ei se mitään, mene istumaan, opettaja huikkaa pöytänsä takaa.
Etsin katseellani tyhjää paikkaa. Helvetti. Ainut tyhjä paikka on, missäs muuallakaan, kuin Joel Hokan vieressä. Ei saatana. Prosessoin asioita hetken päässäni, kunnes tajuan että minun on pakko istua siihen. Kävelen paikalle, ja läsähdän tuolille.
-Mitä hintti, Joel virnuilee ärsyttävästi. En tajua mitä vittua ihmiset näkee tossa tyypissä. Äijä haisee tupakalta, näyttää vittumaiselta fuckboylta, ja kiusaa muita.
Pyöräytän tälle vain vastaukseksi silmiäni.
-Ei oo kauhee kohteliasta jättää vastaamatta, toinen kuiskaa yhtäkkiä korvaani. Ihoni menee kananlihalle ja poskeni muuttuvat punaisiksi. Joonas ei nyt.
-Oho oho, punastuko pikku Jonttu? Toinen lässyttää virnistellen.
-Varo vaa, mä en oo homo, hän jatkaa.
-Vittu en sust kiinnostuis ikinä vaik homo oisitki, ärähdän. Toi tyyppi koettelee mun hermoja.
-Sä opit kiroilemaan, onnee hei! Hän lässyttää ja taputtaa käsiään.
-Vitun paskiainen pidä se turpas kii ja anna mun keskittyä opiskeluun, ärähdän vihaisesti.
Toinen ei vastaa mitään, vaan nostaa jalkansa pöydälleen ja alkaa katsella ulos ikkunasta. Just.

Voisin tässä vähän kertoa itestäni ja elämästäni selventääkseni asioita. Mun nimi on Joonas, tyypit kutsuu Porkoks mun sukunimen mukaan. Oon homo, ja oon ollu jo pitkään. Tuo nimeltämainitsematon paskiainen jonka tapasitte jo aiemmin, on kiusannu mua ja vittuillu jo ylä-asteelta asti. Oon siis nyt lukion kolmannella. Joel on vuoden mua vanhempi, mut jäi luokalle.
Oon mielestäni hyvä ja tunnollinen oppilas ja lapsi. Saan aina 8-10 kokeista, en tee mitää tyhmää (huumeet ja tupakka), enkä kiusaa muita. Välillä kuitenki saatan purkaa vihaa tai surua vetämäl viinaa, mut kukaan ei tiiä siitä.

Pian kuulen välituntikellojen soivan. Vihdoin, meinasin kuolla tuohon kamalaan tupakanhajuun mikä tosta äijästä lähtee. Juoksen äkkiä luokasta ulos, ja etsin käytävältä vapaan penkin. Istun siihen ja kaivan repustani puhelimen ja kuulokkeet. Laitan kuulokkeet päähäni. Etsin spotifystä jonkun kivan soittolistan ja laitan sen soimaan. Jammailen Bring Me The Horizonin Teardrops biisin tahdissa. Voisin kutsua itseäni BMTH:n faniksi, sillä kuuntelen heidän biisejä päivittäin.

Havahdun omasta kuplastani, sillä muistan että minun piti hakea kouluun unohtunut äikän kirja lokerostani. Nousen ylös ja nakkaan repun selkääni. Kävelen hitaasti koulun käytävällä.
Kun saavun lokerolleni, huomaan ettei ympärillä ole kuin pari ihmistä. Ilmeisesti kaikki ovat viettämässä välituntiaan ulkona.
Avaan lokeron avaimella, ja nappaan äikän kirjan sieltä. Suljen oven.
Käännyn poispäin lähteäkseni kävelemään kohti luokkaa. Ennen kuin ehdin edes katsoa eteeni, tunnen kun joku riuhtaisee minut täysiä vasten kaappeja. Avaan silmäni ja nään edessäni, kenet muunkaan, kun Joelin. Hän pitää minua kaulasta kiinni, vasten lokeroani.
-Mitä sä teet? Saan änkytettyä suustani.
Toinen ei vastaa. Hän nostaa kätensä ilmaan, ja tajuan että toinen aikoo lyödä. Suljen kivuliaana silmäni, odottaen lyöntiä. Kukaan ei kuitenkaan lyö minua, vaan tunnen pian pehmeät, tupakalta maistuvat huulet omillani. Anteeks mut mitä aktuaalista vittua?!
En vastaa suudelmaan, mutta toinen pysyy huulissani kiinni melkein parikymmentä sekunttia.
Vihdoin toinen irtautuu.
-Mitä vittua, pääsee suustani, kun katselen hämmästyneenä Joelia.
Huomaan kuinka toisen suu aukeaa, ja hän yrittää saada sanoja suustaa. Siinä kuitenkaan onnistumatta. Huomaan hänen kasvoillaan valtaavan paniikin. Hänen silmänsä kostuvat, mutta kun hän itse tajuaa sen, hän lähtee juoksemaan pois. Jään vain tuijottamaan Joelin perään hämmentyneenä. Sehän ei ole homo..?

• • •

Joelin näkökulmä

Joel mitä sä teit? Mikä vittu sun ongelma on?
Noita ajatuksia pyörii päässäni samalla kun juoksen koulurakennuksesta ulos.
Ulkona nappaan äkkiä taskusta tupakan ja sytytän sen. Vedän savun keuhkoihin, ja puhallan nautiskellen ulos. Mitäköhän hemmettiä sitä pitäis nyt sit tehdä? Suutelin just ihmistä jota oon huomionperässä kiusannut kohta kuusi vuotta. Ja kyllä, en mä oikeesti Joonasta vihaa, eikä mulla oo mitään homoja vastaan, kun nähtävästi itsekkin olen sellainen. Syy sille miks mä oon sitä äijää kiusannu on se, et oon yksinkertasesti halunnut siltä huomioo. Olen aina halunnut olla edes Joonaksen kaveri, mutta ajattelin ettei hän koskaan haluaisi tällaisen kanssa kaveerata. Joten aloin kiusaamaan häntä. Tiedän, paska valinta. Mutta mitä muuta muka olisin voinut tehdä? En mä osaa loppuun asti ajatella näillä olemattomilla aivoillani. Ajattelin että saisin sillä tavalla olla lähellä Joonasta. Ja niinhän minä sainkin, mutta seuraukset ovat sen mukaiset.
No ihan vitun sama, ehkä mä jossain vaiheessa keksin jotain.

• • •

Kävelen pitkin asfaltilla päällystettyjä kävelyteitä keskustassa. Ilta on hieman hämärtynyt, mutta pieni ilta-aurinko valaisee ihan riittävästi.
-Vittu mikä hintti, kuulen jonkun huutavan jossain. En kiinnitä huutoon mitään huomiota. Varmaan joku känninen keski-ikäisten miesten porukka siellä taas.
-Apua! Kuulen toisen huudon. Huuto ei kuitenkaan ole iloinen tai vittuuntunut, vaan se on itkuinen. Sama ihminen huutaa apua useampaan otteeseen. Kuuntelen avunhuutoja, kunnes jonkin ajan päästä tunnistan äänen kuuluvan Joonakselle. Mitä ihmettä?
Avunhuudot jatkuvat, ja tajuan niiden kuuluvan yhden läheisen tiilitalon takaa. Juoksen hätäisesti sinne. Tiilitalon kulman takana näänkin sikiöasennossa istuvan itkevän Joonaksen. Syöksyn hänen luokseen hätäisesti.
-Mitä tapahtu? Kysyn huolissani.
Toinen katsoo minua itkuisilla silmillään hämmentyneenä.
-Miks sua k-kiinnostais, toinen nyyhkyttää.
-Vittu kyl mua kiinnostaa! Kerro nyt jooko, anelen.
-N-no siis joku äijä vaa t-tuli ja hakkas mua.
-Minne? Päätän kysyä.
-K-kylkiin, toinen sopertaa.
-Saanks mä kattoo niit? Kysäisen nopeasti. Toinen nyökkää.
Nostan hänen paitaansa varovasti. Näen verisiä haavoja, ja isoja mustelmia.
-Voi sua, huokaisen.
-Nyt me tehään niin, et sä tuut mun luokse, ja sit mä putsaan noi siellä, okei? Jatkan.
-O-okei, toinen mumisee.
Nousen seisomaan, ja ojennan käteni toiselle. Hän nousee seisomaan avustuksellani. Otamme askeleet lähteäksemme kävelemään, mutta Joonas vingahtaa kivusta.
-Joo sä et kävele, huokaisen ja nostan hänet varovasti syliini. Kävin joskus salilla, joten tämä ei ole mikään ongelma.

Kun saavumme kotiini (kyllä, asun yksin), lasken Joonaksen varovasti vessanpytyn päälle. Otan ensiapukaapistani putsaustarvikkeet.
-Tää vois sit vähän kirvellä, sanon samalla kun kaadan haavanpuhdistusainetta vanulapulle.
Asetan vanulapun varovasti Joonaksen kyljelle, ja toinen hätkähtää ilmeisesti aineen kylmyydestä johtuen. Putsaan haavat varovasti, Joonaksen vingahtaessa välillä kivusta.
Kun saan haavat puhdistettua, asetan niihin laastarin tapaiset suojat. En halua niiden vuotavan enempää.
-Miks sä autat mua? Joonas avaa vihdoin suunsa pitkän hiljaisuuden jälkeen.
-Mä haluisin yrittää korvata tän kaiken jotenki. Mä oon ollu sulle iha vitun iso kusipää, mumisen.
Toinen hymähtää.
-Ja mä haluun sanoo, et en mä sua vihaa, eikä mul oikeesti oo mitää homoja vastaan. Mä vaa halusin sult h-huomioo, selitän hiljaa.
Joonas katsoo minua hämmentyneenä.
-Mä oon aina halunnu olla sun kaveri, kerron vielä loppuun.
-Mut entä se suudelma? Toinen kysyy ihmetellen.
-M-must tuntuu et mul on jotai tunteit sua kohtaan, huokaisen.
Joonas jähmettyy hämmentyneenä paikoilleen.
-Ja mä ymmärrän jos s-sä vihaat mua t-tai et haluu ikinä antaa mulle anteek- Ehdin selittää, ennen kun tunnen lämpimät ja pehmeät huulet omillani. Vastaan suudelmaan hämmentyneenä. Kun Joonas irrottautuu, hän katsoo minua tarkasti.
-V-voisiks sä antaa mulle anteeks? Kysyn anovasti.
Joonas hymyilee ja hymähtää:
-Enköhän mä voi.
Hän vetää minut uudestaan suudelmaan, tällä kertaa intohimoisempaan.
Hän alkaa jonkin ajan kuluttua imemään kaulaani. Huokailen. Vittu tää tuntuu viel paremmalle ku polttaminen.
Pian vedän toisen pystyyn, ja alan työntämään meitä makuuhuonetta kohti, samalla meidän suudellessa intohimoisesti. Saa nähdä mitä tästäkin tulee.

Loppu onkin meidän kahden välistä historiaa.

[Kirjoittajan kommentti]
Huhhuh! Kirjitin tätä osaa yli kolme päivää, koska tää oli niin helkutin tuskallista. Mut nyt sain tästä reilusti yli tuhat sanaisen, joten voin taputtaa itseäni olalle👏

Hope you like it<3

P.S. Vaihdoin tän tarinan kansikuvaa!