Lost Without You • Blind Channel One Shots

Niko & Aleksi • vuosipäivä

> A l e k s i <

"hei kato oisko toi hyvä?" kuuluu innokas huudahdus mun tuolin takaa ja sormi tökkää mun tietokoneen näyttöä.
"mut kato tota hintaa" vastaan ja puhkaisen Nikon kuplan.
"onhan se vähän hintava mut se näyttää niin hyvältä. melkein jopa yhtä hyvältä ku sä" tuo tokaisee ja suukottaa mua poskelle.

Päätettiin Nikon kanssa, että lähdetään pienelle lomalle meidän toisen vuosipäivän kunniaksi. Jonnekin päin Lappia ajateltiin ihan vain kauniiden maisemien ja rauhallisuuden vuoksi. Nyt me yritetäänkin etsiä sopivaa majoituspaikkaa sopivaan hintaan. Mun piheys pilaa aika monen idean.

"no entäs toi. vähän tollanen kesämökki fiilis ja rantaki löytyy. sellanen rauhallinen mökkiviikonloppu. eikä toi nyt niin kallis oo. me maksetaan se kuitenki puoliksi" Niko selittää ja jatkaa näyttöni tökkimistä. "mitäs sanot?" Käännyn tuolilla ja katson Nikon tuikkivia silmiä, jotka suorastaan loistavat tuon hymyn ansiosta vielä kauniimmin kuin yleensä. Kuinka voisin tuolle katseelle sanoa ei?
"sanon että me taidettiin just löytää paikka missä viettää vuosipäivää" hymähdän. Ei tuossa kyllä ole mitään vikaa.
"siitä tulee mahtava viikonloppu. mä rakastan sua" Niko jatkaa intoiluaan antaen mulle samalla pienen annoksen innostusta pusun muodossa. Jospa nyt kuitenkin unohtaisin nuo raha-asiat, työt ja arjen hetkeksi.

~kolme viikkoa myöhemmin~

"onhan sulla rakas nyt kaikki?" kysyn varmaan sadannetta kertaa tälle aamulle.
"on ja on ollu jokaisena edellisenäkin kertana ku sä oot tota kysyny" Niko ivailee ja naurahtaa. Ei tässä ole mitään hauskaa, yritän vain olla järkevä... "noh, eiköhän mennä" se jatkaa ja avaa asuntomme oven.

Saamme tavarat ja itsemme raahattua autoon. Yllättävän paljon tavaraa kaksi miestä saa pakattua mukaan viikonlopun kestävälle mökkireissulle. Ei muuta kuin matka alkakoon.

"mites nyt suu pannaan? kannattiko maksaa näistä maisemista?" Niko kysyy  meidän saapuessa mökin pihaan. Astun ulos autosta ja katson järvelle päin. Kieltämättä nyt ei harmita yhtään se hinta ja kaikki vaiva pakata ja useamman tunnin ajomatka suuntaansa.
"en ois suostunu jos joku muu ku sä ois ollu kyseessä" hymähdän ja käännän katseeni itse mökkiin ja sitten Nikon silmiin. Tuo virnuilee salaperäisesti mulle. Mitähän sillä oikein on mielessä?
"mennään sisälle" Niko sanoo yhtäkkiä ja kipittää peräkopille hakemaan laukkujamme. Hetken vielä ihastelen maisemia ja hengitän syvään. Kyllä täällä mieli lepää sen pari päivää. Voi unohtaa kaiken muun ja rauhoittua. Nikon kanssa rauhoitun kyllä aina, ihan sama missä vietämme aikaa.

Ulkoa mökki näytti kuin miltä tahansa vanhahkolta kesämökiltä tai joltain sen tapaiselta. Sisustus ja kaikki huonekalut olivat kuitenkin sekoitus uutta ja vanhaa sellaisella tasapainoisella tavalla. Ihan kuin mulla mitään silmää näihin juttuihin olisi, mutta hyvä fiilis tästä paikasta tuli samalla sekunnilla, kun pihaan astui.

Lähden metsästämään makuuhuonetta, jotta saan tavarani jonnekin. Palatessani huomaan Nikon kadonneen sisältä.
"Nikooo!" huutelen haahuillen ympäri mökkiä. Astun terassille, josta on suora näkymä järvelle. Ja laiturille, jossa Niko näemmä seisoskelee.

"onks hyvätki maisemat?" kysyn ja saan Nikon säpsähtämään. Raukka, taisi olla ihan omissa maailmoissaan.
"no nyt ainaki ku sua katon" tuo hymyilee ja tallustaa lähemmäs laskien kätensä mun vyötärölle. Nostan omani Nikon hartioille ja vuorotellen ihastelen tämän silmiä ja huulia. Ilmeisesti jään huulten tuijottelusta kiinni, kun tuo hymähtää varovasti ja suutelee mua. Hellästi, mutta samalla intohimoisesti. Kuumimmat suudelmat me vaihetaan vain suljettujen ovien takana.
"mullaki on nyt ihan tosi hyvät maisemat" tokaisen ja saan tuntea huulet uudemman kerran omillani.

Huomenna se vuosipäivä oikeasti sitten olisi. Tuntuu hullulta, että ollaan oltu kimpassa jo kaksi vuotta. Pidempään jo kyllä salaa pussailtiin milloin missäkin ilman sen enempää määrittelyä mitä meidän välillä on. Faneille me ollaan ja varmaan aina tullaan olemaankin salaisuus, mutta jätkille kerrottiin suhteesta jo aikoja sitten. Helpompi olla parisuhteessa ilman, että ylimääräiset tietävät siitä ja spekuloivat jokaista liikettä. Ja mahdollinen erotilanne - ei nyt manata - sujuu myös varmasti helpommin, jos suhde on yksityinen. Onhan se kieltämättä vaikeaa kiertueilla olla erossa ja pitää kädet kurissa, mutta se nyt vain on sellaista.

~illalla~

Ollaan oltu lähes koko päivä sisällä lukuunottamatta pientä pulahdusta järveen saunassa käynnin yhteydessä. Nyt katotaan leffaa ja halaillaan peiton alla. Tai mun silmät kyllä lipsuu kiinni koko ajan, joten leffan kattomisesta ei mahda tulla mitään.
"ootko sä rakas ihan väsy?" Niko kysyy pörröttäen mun hiuksia.
"mmh... en. katon tota leffaa" mutisen vastaukseksi. Todella uskottavaa.
"silmät kiinnikkö katot?" tuo naurahtaa.
"silmät kiinni voi kattoo unia mut katon nyt tota leffaa" vastaan vähän vähemmän väsyneesti.
"nii, unissas" Niko jatkaa ivailuaan mun katsahtaessa sitä murhaavasti. Little man osaa suuttua, jos joku kiusaa. Mur. "ei mut oikeesti, väsyttääkö sua vai vietetäänkö vuosipäivää ihan aikusten oikeesti?" se jatkaa ja vaikka katseeni on telkkarissa, voin kuvitella virneen tuon kasvoilla.
"väsyttää. tai väsytti. mut tollaset suunnitelmat sai kummasti olon virkeemmäksi" vastaan ja nousen hajareisin tuon syliin yhdistäen huulemme. Leffa jää katsomatta ja yöstä tulee pitkä. Vietetääs nyt sitten aikuisten oikeasti vuosipäivää...

—
sanat 754

mä en oikeesti tykkää tosta little man nimestä yhtään mut silti tungin sen tuonne😀

eikä tästä tullutkaan smuttilukua vaikka se oli tarkotus mut en ollu ihan sellasella smutin kirjotus fiiliksellä🥲