Why me? 》Niko x Joonas《VALMIS

"Typerä lapsi."

》Nikon nk. Time skip《
Nostin Joonaksen syliini prinsessatyylillä, sillä hän oli nukahtanut matkan aikana. Kävelimme rappukäytävään ja lähdimme kävelemään portaita ylös kolmanteen kerrokseen. (A/n en muista onks täs mainittu et mis kerrokses Porko asuu.). Joonaksen isä avasi heidän kotioven, päästi minut ensin sisälle ja tuli sitten itse perässä, laittaen oven kiinni otin kenkäni pois ja kävelin Joonaksen huoneeseen. Laskin nukkuvan pojan sängylle ja otin häneltä sitten kengät pois, ja vein ne eteiseen. Kävelin takaisin Joonaksen huoneeseen, laitoin oven kiinni ja menin sitten Joonaksen viereen. Vedin peiton päällemme, laitoin käteni Joonaksen vyötärölle ja vedin lähemmäs itseäni. "Öitä." Kuiskasin ja asetin pusun hänen hiusten sekaan.

》Joonaksen nk. Aamulla《
Heräsin siihen kun tunsin lämmön häviävän vierestäni. Etsisin Nikoa vierestäni kädelläni, mutta viereinen kohta oli tyhjä. Nousin istumaan ja katsoin ympärilleni, enkä nähnyt Nikoa missään. Nousin ylös sängystä ja kävelin pois huoneestani. Näin Nikon istuvan sohvalla, joten kävelin hänen luokse ja istuin hänen syliin, painaen pääni hänen rintakehään. "Huomenta." Hän sanoi ja painoi pusun hiusteni sekaan. Hymyilin pienesti. "Huomenta." Sanoin. "Sun isäs meni näkee jotain sen tuttuu." Niko kertoi. Nyökkäsin vain. Oloni oli jotenkin todella outo tällä hetkellä. En sanoisi oloni olevan tyhjä, mutta en myöskään väsynyt tai surullinen, en ollut iloinenkaan, joten onnea tämä ei ainakaan ollut. En ole varma tunsinko syylisyyttä jostain. Ehkä tunsinkin, olinhan minä kuitenkin sortunut uudelleen viiltelemään ja nyt halusin jatkuvasti satuttaa itseäni, mutta eihän minulla ollut mitään millä viillellä.

"Onks kaikki hyvi?" Niko kysyi. Nyökkäsin. "Kuin ni?" Kysyin. "Nöytätä ahdistuneelt ja surulliselt." Niko vastasi. "Kaikki o hyvin, oikeesti." Sanoin. "Hyvä sitten. Haluisiks sä tehä tänää jotai?" Hän kysyi. Olin sanomassa että en jaksa tehdä tänään mitään, kunnes sain ajatuksen päähäni. "Mennäänkö vaikka kaupungille?" "Mennään vaan." "Kiva." Sanoin. "Mä meen muuten käymään nopee himas hakee pari tavaraa, ni jos sä jäät odottaa tänne?" Niko kysyi. Nyökkäsin.

》Joelin nk.《
Kävelin keittiöön, missä näin äitini istumassa keittiöntuolilla itkemässä. "Äiti?" Kysyin. Nainen pyyhki kyyneleensä ja käänsi päänsä minua päin. "Joel....ootko sä jo alkanut pakkaamaan?" Hän kysyi. Nyökkäsin. "Hyvä. Me viedään ensviikol meiä tavarat sinne meidän uuteen kotiin." Hän kertoi. Nyökkäsin. "Joko sä kerroit isälle?" Kysyin varovasti. "Kyllä mä kerroin, ei menny nii hyvin." "Riitelitte? Se löi sua?" "Ei lyöny täl kertaa, se lähti jonneki kaverin luokse." "Okei...no mä meen jatkaa pakkaamist." Sanoin ja lähdin takaisin huoneeseeni.

》Nikon nk. Time skip《
Avasin kotioven, astuin eteiseen, suljin oven, potkin kengät pois jaloistani ja kävelin peremmälle asuntoon. Kävellessäni olohuoneeseen, näin sohvalla Joelin isän ja minun isäni. "Ja palkka ois minkä verran?" Isäni kysyi. "Saatte mitä haluutte, kunha saatte sen tyypin hoideltua. Haluun sen ämmän tapetuks." Joelin isä sanoi. "Kyl se hoituu." Isäni sanoi. Suljin huoneeni oven, otin reppuni lattialta ja aloin pakkaamaan sinne tavaroita mitä tarvitsisin. "Kato suaki näkee vihdoin kotona. Missä helvetissä sä oot ollu?" Äitini kysyi yhtäkkiä. "No se asia ei kuulu sulle." Sanoin. Äitini naurahti. "Typerä lapsi." Hän sanoi ja sitten pääni viereen lensi puukko. Käännyin naista päin. "Yritäks sä tappaa mut?!" Kysyin. "Miks turhaan, ei sust kuolleena mitää hyötyy oo." Hän sanoi ja lähti huoneestani. "Ihan niinku must ois elossakaa hyötyy." Sanoin hiljaa itsekseni.

》Aleksin nk. 《
"Haluutko olla yksin?" Olli kysyi minulta. Seisoimme äitini hautakiven edessä. "En. Haluisin esitellä sut mun äidille." Sanoin hymyillen. Huomasin sivusilmällä Ollin hymyilevän pienesti. "Hei äiti....sori etten oo käyny pitkään aikaan, oon joutunu pitää Alinast huolta aika paljon ja koulussaki on kiireitä, mut mul menee hyvin, jos sä sitä mietit.....ai nii täs on Olli, mun poikaystävä.....t-toivon et voit hyväksyy mut ja ra-akastat mua silti, vaiks tykkäänki pojist....." Sanoin. Tunsin kyyneleiden kohoavan silmiini, mutta nielin ne.

"Mul on i-ikävä, niin o-on Alinallakin. Anteeks etten ottanu sitä mukaan, se on mummilas yötä, mut ne varmaan tulee käymään tääl kans, vähä myöhemmin. Halusin myös sanoo et hyvää syntymäpäivää." Sanoin. Seisoimme hetken aikaa hiljaisuudessa, kunnes rikoin sen. "Mennää sit. En haluu olla tääl yhtään sen kauempaa ku o pakko." Sanoin ja lähdin kävelemään kohti portteja. "Aleksi odota." Olli sanoi. Pysähdyin. "Miks sä haluut lähtee nii nopeesti? Vastaha me tultii tänne." Olli sanoi. "Olli pliis lähetään. En haluu olla täällä, mun pitää päästä pois täältä." Sanoin ja pyyhin kyyneleeni paitani hihaan. "Mut Ale-." "Olli.." "Okei, lähetää sitte." Olli sanoi. Jatkoimme matkaamme.
》《》《》《》《》《》《
Sanoja: 690