VETOVOIMA
Olli
Me oltiin istuttu Aleksin kanssa laiturilla jo hyvä tovi ja mä olin tarjonnut sille mun toisen bissetölkin. Me oltiin hörpitty niitä hiljalleen siinä auringon laskiessa ja puhuttu vähän kaikesta. Mä olin hämmentynyt siitä miten helppo mun oli jutella sen kanssa. Bilemökkikin oli kauempana, sieltä ei nähnyt tänne ja kukaan urpoistakaan ei ollut eksynyt paikalle, vaan me oltiin saatu olla rannassa ihan rauhassa.
Mulle oli myös selvinnyt, että Aleksi oli mua vuotta nuorempi, sen serkun vanhemmat omisti tän paikan ja se itse asusteli oman perheensä mökillä tässa ihan vieressä. Se oli luvannut pitää siellä paikkoja kunnossa, ajaa nurtsia jne ja siksi se oli saanut luvan viettää siellä koko kesän. Se sai asua siellä yksin nää viimeiset loppukesän viikotkin, vaikka koulukin oli jo alkanut. Sen koti oli tässä aika lähellä ja se pystyi käydä koulua mökiltäkin käsin. Se kävi eri yläastetta kun mä, valitettavasti.
Aleksi oli kertonut mulle aikomuksestaan tulevaisuudessa tehdä musiikkia, se oli kiinnostunut dj-hommista ja se sanoi olevansa täällä mökillä bileissä serkkunsa pyynnöstä sitä auttamassa. Vasta siinä kohtaa mun aivot yhdisti sen, että se oli tehnyt sen soittolistan tonne bileisiin ja tuonut sinne musavehkeet.
Mä puolestani olin avautunut Aleksille mun bändijutuista, surkeasta ysiluokasta ja kaikista urpoista mitä mä jouduin kestämään melkein joka päivä. Sitä oli vähän naurattanut mun iloinen elämänasenne. En mä ehkä aina ollut se kaikista aurinkoisin tyyppi, myönnetään, mutten mä silti ymmärrä miksi mun vanhemmatkin kutsui mua mr.negativeksi. Mun nimi on Olli saatana. Ilman tota jälkimmäistä siis.
Musta oli ollut kiva kun Aleksi oli vaikuttanut siltä, että sitä oikeasti kiinnosti mitä mä sanoin ja se kuunteli mua. Se ei nauranut kaikelle mitä mä päästin suustani, eikä se ollut kaikesta samaa mieltä mun kanssa, sillä oli omia mielipiteitä ja sen kanssa pystyi oikeasti keskustelemaan asioista.
Auringon laskiessa ilmakin alkoi pikkuhiljaa viilentyä ja taivas pimentyä. Aleksi näytti vähän siltä, että sillä oli turhan viileä kun se risti käsivartensa rinnalleen ja hieroi niitä. Mulla oli mun huppari mukana sidottuna mun lantiolle ja mä tarjosin sitä sille. Mulla ei ollut kylmä. Aleksi nousi ylös penkiltä, otti hupparin multa ja puki sen päälleen. Sitten se istui samalle penkille mun viereen.
Me juteltiin siinä vielä vähän aikaa musiikista ja meidän suosikkibändeistä. Jotkut niistä oli samojakin. Mulla oli kivaa. Oikeestaan tosi kivaa. Musta oli myös kiva katsoa Aleksia kun se puhui niin intohimoisesti musajutuistaan, sen suu kaartui hymyyn, se nosteli kulmiaan puhuessaan, sen silmät loisti ja se elehti käsillään samalla. Se näytti myös tosi söpöltä mun huppari päällään.
"Ootko sä menossa tonne bileisiin vielä?" - mä kysyin siltä. "En, ei mua kiinnosta ne, mä vaan hoidin sinne ne musajutut ja sit mun oli tarkoitus häipyä tonne omalle mökille, mut tulin hetkeksi tähän istuun, sä tulit paikalle ja mä jäin suustani kiinni" - se sanoi ja hymyili mulle. Mäkin hymyilin.
"Mun täytyisi kyllä alkaa tästä jo lähteä, alkaa tulla kylmä etkä säkään tarkene ilman tätä sun hupparia enää kauaa" - Aleksi totesi. Mun hymy hyytyi ja mä katsoin järvelle. Mä en olisi halunnut päättää tätä tähän, enkä mä halunnut Aleksin lähtevän. En mä myöskään kaivannut takaisin bileisiin kännisten idioottien sekaan. Aleksi varmaan huomasi mun ilmeen, koska se katsoi mua tarkasti ja siirtyi sitten ihan hivenen lähemmäs mua penkillä. Niin lähelle, että meidän kyljet melkein kosketti toisiaan ja mä värähdin. En tiedä miksi. Ei mulla ollut vieläkään kylmä.
"Haluisitsä tulla mun kanssa viettään loppuiltaa?" - se sitten kysyi multa. "Voit olla yötä mun mökillä jos haluat niin ei tartte mennä tonne" - se jatkoi viitaten bilemökin suuntaan ja hymähti. Sieltä kuului edelleen aikamoinen älämölö, jotkut taisi örveltää siellä jo oikein kunnolla. Mä käänsin katseeni Aleksiin ja katsoin sitä suoraan sen vaaleansinisiin silmiin. "Haluun mä" - mä vastasin sille hymyillen.
Me noustiin ylös ja lähdettiin rantaa pitkin kävelemään kohti Aleksin mökkiä. Mökkibileitten äänet vaimeni hiljalleen meidän takana.
---
Aleksin mökillä oli kiva tunnelma, se oli asustellut täällä koko kesän lähinnä siksi, että sai olla rauhassa, soitella ja kuunnella musaa niin kovalla kun halusi, ilman että se häiritsisi ketään. Talviasuttava mökki ei ollut, mutta siellä tarkeni ihan hyvin siihen asti, että tuli pakkasta. Se asuisi täällä syyskuun loppuun ja palaisi sitten taas kotiinsa. Sen vanhemmat poikkesivat mökillä usein tuomassa ruokatarpeita, vaatteita ja muutenkin kyselemässä kuulumisia.
Ulkona oli jo pimeää ja mä tajusin, että mun olisi pakko laittaa viestiä jollekin urpoista, että mä olin häipynyt sieltä bailuista. Mä päädyin vaan toteamaan viestissä, että sori, mulle tuli muuta, mun oli pakko lähteä ja nähään koulussa. Mä sain vastaukseksi viestin, missä toivotettiin hyviä panohetkiä kaikennäköisten eri emojien ja miljoonan huutomerkin kera. Ne urpot luuli mun lähteneen jonkun mimmin kanssa jatkoille ja siksi häipyneen niin nopeasti bileistä. Voi helvetti.
"Tässä takas" - Aleksi ojensi mulle bissetölkin. Se oli kuulemma saanut serkultaan musavehkeiden lainasta palkan nestemäisessä muodossa, ja sillä oli jemmassa kaikennäköisiä enemmän ja vähemmän alkoholipitoisia juomia. Mä olin juonut vaan sen verran, että mulla oli mukavan rento olo, juuri sellainen sopiva pieni humalatila. Mä istuin sohvalle ja laitoin bissetölkkini sohvapöydälle. Aleksi teki samoin ja tuli sitten mun viereen istumaan.
Me istuttiin siinä rauhassa ja juteltiin taas, kunnes me molemmat kurotettiin samanaikaisesti tölkkejä siitä pöydältä. Meidän kädet hipaisi toisiaan. Se oli vaan ihan pieni nopea hipaisu, mutta se tuntui jotenkin jännältä. Ihanalta. Mä katsoin Aleksia silmiin ja se tuijotti mua takaisin. Musta tuntui ihan kun joku näkymätön vetovoima olisi vetänyt mua sen puoleen. Mä laitoin käteni varovasti sen kyljelle ja vedin sitä vähän mua lähemmäs. Aleksi laittoi toisen kätensä mun poskelle. Mä otin sen lämpimästä kädestä kiinni ja painoin sitä tiukemmin mun poskea vasten. Aleksi ojentautui hitaasti mua kohti ja painoi huulensa mun huulille. Suudelma oli rauhallinen ja tunnusteleva, mä laitoin silmäni kiinni ja vastasin siihen. Se tuntui paremmalta kun mikään aiemmin ennen.
Suudelman loputtua mä vedin Aleksin tiukasti vielä lähemmäs mua. Se kiipesi mun syliin, kiersi kätensä mun ympärille ja painoi päänsä mun rintaa vasten. Mä suukotin sen hiuksia. En tiedä miten kauan me oikein oltiin istuttu sylitysten hiljaa siinä sohvalla kun Aleksi nosti päätään ja katsoi taas mua. " Mua väsyttää, mennäänkö nukkuun?" - se kysyi sitten. Mä en tiennyt saisinko mä nukuttua, mun olo tuntui ihanalta, mutta samaan aikaan mä olin myös hämmentynyt ja lievä humalatilakin oli vielä päällä. "Missä mä nukun?" - mä kysyin kuitenkin siltä. "Mun vieressä, jos vaan haluut" - se vastasi mulle. Mä nyökkäsin ja hymyilin sille. Todellakin mä halusin sen viereen.
__
Sanoja: 1025
Vähän päästiin jo söpöileenkin, jatkuu ensi luvussa ;)
YOU ARE READING
From a kiss to the lips... // BC Oneshots ( Olli x Aleksi )
FanfictionOne-shotteja ja lyhyitä tarinoita. Pelkkää Oleksia, mun aivot ei pysty muuhun. Oleksi = ♡ Muistakaa painaa tähteä jos tykkäätte! Kirja ei sisällä mitään ihan kamalan ahdistavaa vaan sen on tarkoitus olla aika kepeä. PAITSI jos ahdistut tai loukkaan...