Se yks tyttö

•42•

Istuin bussissa matkalla Jessen luo.
Minua hermostutti helvetisti.
En osannut yhtään odottaa miten Jesse reagoisi.
Ei ainakaan postiivisesti, se olisi varmaa.

Bussikuski soitti kappaletta, mistä mieleeni tuli Jasmin.
Girl in red, Bad idea.
Yritin pyyhkiä häntä mielestäni mutta epäonnistuin.
Se raivostutti minua, Jasmin ei ollut tuonut elämääni mitään hyvää.

Minua ahdisti, pelotti, hermostuttu ja suututti.
Kaikki tuntui jälleen vain liian paljolta.
Yritin rauhoitella itseäni hengittelemällä syvään ja se auttoi hieman.
Puhelimeni piippasi.
Sara laittoi minulle viestin.

"Tsemppia! Kerro sitten miten meni<3."
Viestissä luki.

Huokaisin.
Ainakin tiesin, että Sara olisi puolellani, tapahtui mitä tahansa.

Myös Saran yllättävät uutiset pyörivät mielessäni.
Yritin olla ajattelmatta kaikkea liikaa, enkä onnistunut kovin suurella menestyksellä.

Ajatukseni katkesi onnekseni, kun huomasin olevani lähellä määränpäätäni.
Löin käteni stop napille ja pian bussi pysähtyi saaden selkäni notkahtamaan hieman eteenpäin.

Nousin bussista, vaikka mieleni teki jäädä sisään ja matkustaa takaisin kotiin.
Ei, tämä olisi hoidettava nyt.
Muuten en tekisi sitä koskaan.

Jatkoin matkaani pitkin tuttua hiekkatietä.
Poltin tupakkaa nopeaan tahtiin, yrittäessäni rentouttaa mieltäni edes vähän.
Olin kauhea ihminen.

Määränpääni lähestyi ja näin jo Jessen kodin korkean katon.
Hän oli tullut kotiinsa jo pari tuntia sitten, mutta olin antanut hänelle aikaa kotiutua matkansa jälkeen.

Rukoilin luojaa, ettei Jasmin olisi kotona.
Jos nyt näkisin hänet, se suojamuuri mitä olin rakentanut ympärilleni riidastamme lähtien romuttuisi palasiksi saman tien.

Saavuin Jessen kodin pihaan.
Jalat täristen astelin lyhyet portaat ylös heidän ulko oveleen ja koputin.
Kuulin askelia.
Älä ole Jasmin, pyydän.

Oven avaaja ei onnekseni ollutkaan Jasmin, vaan Jessen isä.
Hän hymyili minulle hiukan ja yritin vastata tähän.

"Moi. Tulit varmaan Jesseä näkemään?"
Hän kysyi ja minä nyökkäsin.

"Jesse on yläkerrassa. Tuu sisään."
Mies pyysi ja tein työtä käskettyä.

Eteisessä leijali tuttu laventelin tuoksu.
Nyt sitä mennään.

"Meillä on illallinen ihan pian. Jäätkö säkin, olis mukava tutustu Jessen tyttöystävään, kun ei olla vielä kunnolla tavattu?"
Jessen isä ehdotti.

Nielin kyyneleitä.
Hänen perheensä vaikutti niin mukavalta, Jasminia lukuunottamatta.

"Mä oon pahoillani, mut mä en nyt ehdi. Mä tulin käymään vaan nopeesti."
Selitin aidosti pahoillani.

Jessen isä näytti hieman pettyneeltä, mutta peitti sen melko hyvin kohteliaalla hymyllä.

"Noh, ensi kerralla sitten."
Hän totesi.

Sellaista ei taitaisi tulla, muttä nyökkäsin miehelle silti ystävällisesti hymyillen.

Lähdin portaita pitkin kohti yläkertaa. Tuntui kuin jalkani pettäisivät minä hetkenä hyvänsä.