Murtuneiden sydänten silta

1 - Uusi alku

Päätäni jomottaa. Kuulen edellisen illan, yön ja aamuyön korvissani ja rukoilen vain ylemmältä taholta, että kaikki tämä loppuisi. Painajaiseni oli toistunut jälleen kerran. Elias oli raahannut ryyppyporukansa taas luokseni, vaikka olen siitä hänelle jo kymmeniä kertoja sanonut negatiivissävytteisesti. Hän ei vain kuuntele. Sitä jätkää kiinnostaa vaan bilettäminen ja alkoholi. Ja helpot naiset, joita se saa juottamalla kaikki naispuoleiset henkilöt heidän elämänsä pohjalle. Se murtaa, kun joutuu katsomaan sellaista toimintaa. Tai sitä egoa, joka Eliaksen pään päällä leijuu.

Nousen istumaan olohuoneen sohvalle, jonka elossa olemisesta olen hyvin yllättynyt. Muistan eilisillalta sohvalla pomppineet ukot ja sen, että olin itkenyt sen käsinojaa vasten rukoillen, että näemme jälleen tuonpuoleisessa. Enhän minä mihinkään hengelliseen uskonut, mutta tein kaikkeni rakkaan sohvani puolesta.

Alan etsiä kädelläni puhelinta, jonka tavoitan lopulta parin sohvatyynyn takaa. Avaan mustan samsungin ja tyrmistyneenä katson avaamattomien snäppien letkaa, joka ensimmäisenä pongahtaa näytölleni. Voi vittu. Tietäen, mitä eteeni olisi tulossa, lähden selaamaan edeltävän yön bilemuistoja läpi. Tiedostan, että jokainen niistä sisältäisi niin kamalaa sisältöä, että olisin valmis muuttamaan pois aivan heti

Niin. Muuttamaan pois.

Sitä olen miettinyt hyvin usein viime aikoina, kun sama kuvio on alkanut toistumaa turhan useasti. Lopetan snäppien avaamisen Eliaksen snäppiin, jossa hän ilmoittaa tuovansa saman porukan tänäkin yönä luokseni. Jätän puhelimen vittuuntuneena sohvalle ja kävelen erillisestä olohuoneesta asuntoni jaettuun aulaan ja keittiöön.

Keittiössä minua odottaa kamala näky. Viinapulloja- ja tahroja joka puolella. Jos oikein näen, tunnistan huoneessa jopa käytetyn kondomin. Minua alkaa oksettamaan. Haen puhelimeni hyvin ripein askelin ja päätän, että 30% riittää puhuakseni siskolleni Olgalle.

×

"Rymy kai sä ymmärrät, että sun pitää pikkuhiljaa lopettaa muiden miellyttäminen ja alkaa pistää hanttiin?" kuuluu sisareni ääni puhelimesta. Hän on tällä hetkellä Ranskassa aupairina ja sen voi kuulla taustalla kuuluvasta hälinästä. Ilmeisesti jollain hieman kiireisemmällä kadulla.

"Sä tiiät Eliaksen. Kun se jotain päättää se päättää ja tulee vaikka ovesta moottorisahan kanssa läpi", tuhahdan samalla kun juoksen pitkin asuntoni läheistä pyörätietä.

"Mä tiiän sen ja tiiän sut. Se käyttää sua hyväkseen. Joko alat pistää hommalle stoppia sanomalla sille tai sit kärsit siitä. Oot jo 19, sun pitää opetella pikkuhiljaa puolustaan ittees", Olga naurahtaa puhelinlankojen päästä. Tiedän, että hän on aina ollut huvittunut minun sopeutumiskyvystä. Olen aina tehnyt elämäni hyvät asiat silloin, kun joku muu on katsonut minun parhaakseni pakottaa minut muuttamaan jotain.

"Ei se auta enää. Mua oksettaa toi koko kämppä. Arvaa mitä sieltä löyty tänään? Vittu käytetty kortsu. Mä en jaksa ku kaikki huonekalut on ihan tahmeita alkoholista", tuhahdan ja olen itkun partaalla. En todellakaan tiedä mitä tehdä.

"Jos haluat voit mennä mun kämpille asumaan siksi aikaa, kun oon täällä", Olga ehdottaa.

"No siis.." yritän parhaani mukaan keksiä jotakin vastalausetta. "Kait mä voisin kokeilla. Voisin muutenki muuttaa sinne Itä-Hakakoskelle. Tää läntinen puoli kusee", virnistän, vaikka tiedustan, että ei Olga ilmeilyjäni näekään.

"Vihdoin meikän pikkubroidi ymmärtää. Leppäkumpu on niin paljo parempi kaupunginosa ku Solainen. Sitä paitsi siel on hyvii opiskelu paikkoi, mistä sitä tietäis, ehkä sä pääset sielt kirjastonhoitajaks", Olga innostuu ja saa minutkin paremmalle tuulelle.