Se yks tyttö

•44•

"Sä pilasit kaiken."
Luki viestissä jonka Jasmin oli lähettänyt minulle melkein saman tien kun olin poistunut heidän kodistaan.

Tiedän.

En ollut vastannut hänelle mitään.
Enkä edes olisi voinut, sillä tyttö oli estänyt käyttäjäni.
Tästä päättelin, että hän oli vain käyttänyt minua satuttaakseen veljeään.
Vaikka hän kovasti esittikin välittävänsä Jessestä ja heidän väleistään.
Jos hän tosissaan välittäisi, hän ei koskaan olisi koskenut minuun.

Kello oli 9 illalla ja maksin sängyssäni meritähtiasennossa miettien, milloin Jesse soittaisi.
Jos hän ylipäätään edes aikoisi tehdä niin.

Kun soittoa ei kuulunut vielä kymmenenkään aikoihin, ymmärsin ettei puhelua tulisi.
Ahdisti.
Ahdisti niin helvetisti.

Etsin Saran numeron puhelimestani ja vapisevin käsin nostin luurin korvalleni.
Tyttö vastasi lähes välittömästi.

"Fanni? Miten meni, et oo soittanu koko päivänä?"
Hän kysyi langan päästä.

Nielaisin kuuluvasti itkua pidätellen.
En juuri nyt halunnut itkeä Saran kuullen.
Hänellä oli muutakin ajateltavaa kuin minun paha oloni.

"Me erottiin. Mut kaikki on ihan hyvin."
Sanoin yrittäen kuulostaa normaalilta.

"Sä et kuulosta siltä että kaikki on hyvin. Haluutko jutella tai jotai-"
Sara aloitti mutta keskeytin tämän.

"Onko sulla viinaa? Tai bissee, mitä tahansa?"
Kysäisin yhtäkkiä.

Halusin juoda ahdistukseki kurkusta alas.
Idea oli pongahtanut mieleeni sekunti sitten.

"Öh, joo kai. Ehkä. pitää kattoa kaapeista. Miks?"
Sara kertoi epäröiden.

"Mä vaan.. Mä vaan aattelin et voitas juhlia mun eroa. Täähän on hyvä asia, tätä mä halusin."
Sanoin iloisen kuuloisesti, vaikka todellisuudessa nieleskelin kyyneliä.

"Tota noin.. Ootko varmasti kunnos?Sä kuulostat oudolta."
Sara varmisteli.

"Oon, mä lupaan. Onko sul sitä viinaa?"

Kuulin kuinka Sara pyysi langan päässä Severiä tarkastamaan talonsa kaappeja.
Pian Severi huusi myöntävän vastauksen.

"Meil on yks pullo Twistiä."
Sara ilmoitti.

Loistavaa.
Minulla oli lisäksi jäljellä vielä muutama Jasminin jointeista.
Aijoin saada pääni sekaisin.

Kuulin jälleen, kuinka Sara ja Severi keskustelivat jostain puhelun toisella puolen.

"Seve sano että hietsulla on porukkaa. Mennäänkö kaikki kolme sinne?"
Sara sanoi.

Epäröin hetken.
Tapasin Jessen hietsulla, enkä mielelläni nyt ajattelisi häntä.
Toisaalta, paikalla olisi muita ihmisiä joten saisin ehkä muuta mietittävää.

"Sopii. Millon mennään."
Kysyin.

"No jos sä tuut tänne seuraavalla bussilla ja kävellään täältä hietsulle?"
Sara ehdotti ja myönnyin tähän.