Frozen heart

painajainen

Viikoloppu meni hujaukses. Eikä ollu ees sunnuntain darraa, koska sattuneista syistä en juonu paljoo paskaakaa. Oon nii ylpee itestäni et Antton ei oo vielä hirveesti pyöriny mieles. Huom vielä tai eihän sitä tiiä ehkä mä vihdoi pääsin eteepäin niist. No ei vitus tommosist jutuist pääse ikinä yli. Rakastan mun asennetta noh pessimisti ei pety.

"5min nii lähetää." Benkku kailottaa samalla kun kävelee mun huoneesee.

"Joo ei mee enää kauaa." sanon samalla sutien mun naamaa.

Benkku rojahtaa sängylleni ja kaivaa puhelimen pois taskusta ja alkaa selailemaan sen ihmeellistä maailmaa.

"Eiköhä lähetä." sanon ja pomppaan ylös tuolilta ja puen toppatakin päälleni, koska ulkona on vieläkin tajuttoman kylmä.

"Oho sähä oot nopeempi ku mä." Benkku sanoo ja pomppaa ylös. "Tai sit joku haluu kouluu vaa jonku tietyn jätkän takia." hän jatkaa virnuillen.

"Jos pitäisit ystävällisesti pääsi kiinni ja tulisit." sanon turhautuneesti ja jatkan kävelyä. En todellakaan oo menossa kouluun Danielin takia. 

***

Oon selviytyny jo puolet päiväst koulus. Dankkuu ei oo näkyny koko päivänä salee jääny himaa nukkuu. Ei mua kyllä sillee ees kiinnosta. Miks valehtelen ittelleni saattaa mua ihan tosi vähän kiinnostaa mut ei yhtää enempää. Saan kuitenki vastauksen ajatuksilleni ku kuulen tutun äänen käytävän toises pääs. Hymy kaartuu mun suupielille ja oon jo ottamas askelii Dankkuu päi kunnes ihana bimbo Viivi kiehnää sen kyljessä kiinni. Ois se pitäny arvaa et oon Dankulle yhen illan juttu ja sit se siirtyy seuraavaan. Tai mun tapaukses kahen illan juttu. Vitun kusipää.

Siinä se Viivi kikattaa Dankun kainalossa ku viimestä päivää. Danielin käsi menee Viivin takaa harteitten yli toiselle puolelle. En todellakaan jaksa olla osana mitään tollasta paskaa. Ansaitsen paljon parempaa. Ihan vitun paskaa et eka annetaan olettaa paljon mut sit ei kiinnostakkaan. 

Luulen et kumpikaa ei nähny mua ennen ku katoon nurkan taakse. Hyvä vaa jos ei nähny. Melkein juoksen koulun ovista ulos. En oikeen tajuu itekkään miks reagoin näin vahvasti. En mä oikeen ees tunne Danielii. Ehkä mua vaan ahdistaa et se levittelee mun juttuja eteen päin tai jotain. En mä tiedä. En mä nyt parissa hassussa päivässä siihen oo kerenny ihastuu. 

Sytytän taskussa olevasta askista itelleni röökin. Se auttaa tähän paskaan oloon. Mun on pakko hiljentää mun kävely vauhtia, koska mun keuhkot ei pysty tähän.

Ei kauaakaa ku oon kotona kaivan laukusta avaimet ja avaan oven pamautan sen kiinni, heitän kengät jalasta ja melkee juoksen portaat ylös. Rojahdan sängylle ja ei mee kauaakaa ku oon jo unessa.

***

Makoillaan sängyllä ja katotaan Netflixii Anttonin kaa. Kaikki on täydellistä. Vaikka Antton on kohdellu mua huonosti se lupas muuttuu uskon siihen se on hyvä ihminen.

"Mitäs mieles?" Anton kysyy.

"Mietin vaa sitä ku kaikki on tosi hyvin just nyt." Sanon hymyillen.

"Tosi ihana kuulla." Antton sanoo ja painaa pusun huulilleni. Pusu ei kumminkaa jää pusuks vaa se muuttuu suuteluks ja pikku hiljaa kiihkeemmäks ka kiihkeemmäks. Haluun Anttonii iha vitusti. Nousen sen sylii hajareisin ja pädi tippuu lattialle. Molempien päät kääntyvät pädin perään. Naurahdan ja jatkan siitä mihin jäin. Anttonin kieli tunkeutuu suuhuni ja löytää mun kielen.

"Mä haluun sua." Antton sanoo suutelemisen välistä.

"Pääkii ja pussaa." sanon.

Antton tarttuu paitani helmasta ja on vetämässä sitä pois. Estän sen, kun tajuan mitä on oikeesti tapahtumassa. Mua alkaa pelottaa ja ahdistaa koko juttu. Siispä irtaudun hänen huuliltaan.