teinkö mä jotain väärin?
olinko sulle liikaa?
kaipaan sua ja sitä tunnetta, jota meidän yhdessä vietetty aika herätti mussa.
en halua ajatella sua, mutta tuntuu etten enää tee muuta.
ajatteletko sä mua ollenkaan vai huudanko mä tyhjyyteen?
jos mä laitan viestiä?
et sä kuitenkaan vastaa, vaikka mistä sitä tietää jos ei kokeile.
mutten uskalla.
mua pelottaa ettet vastaa mulle, tai että vastaat ja oot kuullut kuinka oon puhunut susta vihoissani ilkeästi.
en halua ajatella että oon puhunut susta pahaa, koska musta silloin tuntui että teit mulle huonosti.
en tiedä teinkö oiken vai teitkö sinä vai kumpikaan meistä.
en halua päästää irti mutten uskalla sanoa mitään.
odotan, että sä joskus laittaisit mulle viestiä ja kysyisit miten mulla menee ja puhuttaisiin taas niinkuin ennen.
välillä mietin, pitäiskö mun laittaa sulle viestiä, mutta sitten kuitenkin poistan kaiken kirjoittamani ja pelkään.
en osaa päästää susta irti ystävänä, koska rakastan sua vieläkin.
mietin vaan kuinka erilaiset meidän maailmat ovat, tai kuinka samanlaiset ne voivat olla.
pieni kylä ja pienet piirit, tottakai mä kuulen susta joskus ja joskus kyselenkin ihan itse.
en vaan saa itseäni kohtaamaan sua itse.
tavallaan vihaan sua, vaikka joskus toit mulle paljon iloa.
en osaa päättää, ootko hirvein asia mitä mulle on tapahtunut, vai oliko se joku muu.
vähän aikaa sitten kuulin toiselta ihmiseltä susta hirveitä asioita.
oot sairas.
sä tarviit apua.
en vaan itse voi sitä sulle antaa.
oonko mä oikeessa, vai onko tää vaan unta?
en osaa vastata omiin kysymyksiini, vaikka tiedän etten sultakaan saa yhden yhtäkään.
~E
