Frozen heart

rakkaudesta ne hevosetki potkii

Daniel harppoo portaat alas ovelle ja avaa sen. Oven takana on joku blondi tosi kaunis tyttö about 160 senttine. Tyttö kuroo Danielin ja häne väli matkan ja heitäytyy Dankun kaulaan. Just joo.

"Ilona mitä sä täällä teet." Daniel kysyy hieman epävarmana mutta samalla kietoo kätensä tytön ympärille.

"Mä halusin nähä sut mul on hirvee ikävä meitä. Mä rakastan sua vieläki." Ilmeisesti Ilona sanoo itkuisella äänellä. Aivan joo niimpä tietysti.

Silmäni laajenee entisestää. Siis ei jumalauta pussasko ne just. Joo nyt menee yli Daniel on tosiaanki kusipää. Ei mitään harmainta hajuu kuka tää muija on sillä ei iha hirveesti oo jusy nyt välii. Mua ei varmasti enää täällä tarvita. En ilmeisesti merkannu tolle jätkälle yhtää mitää ku muija vaihtuu lennosta. No ei me pantu onneks ku kerra kai. Ok ihan sama.

Kävelen kuuluvin askelin loput portaat alas ja nappan takin niksaan ja kengät jalkaa. Teen kaike nii nopeesti ettei Ilona tai Daniel kerkee kunnol reagoimaa mitenkää.

"Daniel kuka vittu toi on." Ilona kysyy ja mulkasee mua.

"Hei rakastavaiset älkää vaan antako mun häiritä olin jo lähössä." sanon tekopirteällä äänellä.

"Ellen älä viitti ei sun tarvii lähtee." Daniel yrittää ja irtaantuu Ilonan otteesta.

"Sanoin jo älkää antako mun häiritä." sanon ja riuhtasen oven auki astun ulos ja paiskasen sen Dankun naaman edestä kiinni.

Vittu mä osaan hallita itteeni niin hyvin. Ilona voi pitää hyvänää mun käsityksen mukaa ku niillä on yhteistä historiaa. Mitä mä oon tommosen yli nätin laihan blondin vieressä no en vittu yhtää mitää joku roskapussi ehkä. Tän takii en halunnu ihastuu kehenkää. Joo aivan vitun sama mun on pakko myöntää se itelleni oon ihan vitun kuses Danielii ihan vitun kuses. Mut en silti ala taistelee kenestäkää äijist jos toi lortto haluu Danielin nii pitäkööt hyvänänsä.

Himaa en todellakaa oo menos. Ois vaa pitäny heti suoraa mennä Allulle, ei ois tullu mitää draamaa.

***

En jaksa koskaa koputtaa ku meen Allulle. Joskus oon katunu sitä, meinaa pari kertaa oon saattanu löytää sen jonku äijän kaa sen huoneest. Toivottavasti en tällä kertaa.

"Hei puupää ooks ees kotona?" huutelen ovelta.

"Ai hei Ellen kiva nähä suaki. Alexandra on huoneessaan." Allun äiti Mervi sanoo ilosesti. Allun vanhemmat on aina ollu ku omat niit kiinnostaa mun elämä toisinku mun omii vanhempii.

"Samoin." sanon en jaksa jäädä juttelee Mervin kaa yhtää pidempää, tunnen ku oon iha just purskahtamas itkuu. Varmasti voisin avautuu sillekki mut en nyt jaksa.

Avaan Allun huoneen oven ja romahdan lattialle en jaksa enää pidätellä kyynelii, annan niitten valuu.

"Hei El rakas mitä on tapahtunu." Allu pomppaa ylös sängyltä ja kiertää kätenstä mun ympärille. En pysty vastaamaa mitää itkun seasta. "Rauhotu hengitä." Allu rauhottelee ja silittää mun selkää.

En tiiä kaua aikaa kuluu mut vihdoin mun kyyneleet alkaa laantuu ja pystyn puhumaa.

"Haluun varmaa kuulla mitä tapahtu?" totean pyyhkien poskiani.

"Kerro vaa jos pystyt." Allu sanoo ja nousee ylös vetäen mut samalla ylös.

Alotan ihan siitä lähtie ku äiti tuli kotii. Allu kuuntelee iha hiljaa koko ajan ku selitän.

"Siis onks sillä kusipäällä muija vai kuka vittu se oli." Allu sanoo kauhistellen.

"Ei mitää hajuu slee joku exä josta ei oo päässy yli ja nyt on palannu yhtee." sanon ja naurahdan vaikka koko tilanne ei oo yhtää millää tavalla ees hauska.
"En ymmärrä miks vitus aattelin et se ois jotenki hyvä idea mennä Dankulle eikä tulla tänne suoraa."