Murtuneiden sydänten silta

3 - Alepa ja vaahtokarkkeja

En ole pitkään aikaan nukkunut näin makoisasti. Olga on ostanut vierashuoneeseensa ehkä maailman pehmoisimman ja mukavimman sängyn, enkä nyt malta millään nousta pilvilinnojen keskeltä.

Matelen hiljalleen kohti sängyn reunalla latauksessa olevaa puhelinta, joka ei aavistakkaan mitään pahaa. Nappaan puhelimeni käteeni ja kellahdan takaisin selälleni lämpimälle sängylle.

Näen, että Elias on laittanut minulle snäppiä, mutta päätän ignoorata ne hyvillä mielin. Sen sijaan selaan snäppiä alaspäin ja näen sen ryhmän, johon Viena lisäsi minut eilen.

Avaan ryhmän ruudulleni ja pääsen toteamaan, että siellä on keskusteltu paljon. Naputan ryhmään vain kommenttia siitä, miten ihmettelen heidän aktiivisuuttaan. Ei mene kauaakaan, kun Viena tulee paikalle.

Viena
RYMY sä ootki elos luulin
et sulle on käyny jotain >:{

Minä
En nyt ymmärrä miksi minulle
olisi käynyt yhtään mitään.

Viena
Ei teistä koskaan tiedä.
Miroki meinas eilen ajaa
kolarin. Sairasta.

Minä
Älä nyt vaan sano, että olen
tutustunut moporällääjään.

Miro
Puolustuksekseni voin sanoa,
että ulkona oli vitun pimeää
ja mussa ei ollut vikaa, se oli
siinä vastapuolessa.

Minä
En tiedä pitäisikö mun leikkiä
ylpeää vai mitä.

Viena
Leiki vaan. Miro kyllä menee
lankaan.😝 Mut asiasta
kolmanteen, Rymy tuu sä ihmees
meidän illanviettoon tänää.

Minä
Onko luvassa helvetisti alkoholia
vai oonko löytänyt varvinaisuuden;
holittoman kaveriporukan.

Miro
Osa miestä on absolutisteja,
mutta osa on vitun kovia juomaa.
Mut siis nyt on lähin ideana
käydä leirikeskuksella nuotioimas.
Halutaan vaahtokarkkeja 🤙

Minä
Vaahtokarkit jees. Meikä tulos.
Mihin aikaan?

Viena
JES! Ja öö nähtäskö siel
leirintäkeskuksel vaikka
17.30? Mul on menoo ny
iltapäivästä.

Minä
Käy mulle.

×

Palaan takaisin Snäpin ihmeellisestä maailmasta ja käännän hitaasti katseeni huoneen seinällä roikkuvaan kelloon. Voi vittu, se alkaa olla kohta jo yksi.

Nousen ripeästi ylös ja kävelen purkamattoman muuttolaatikon luo, jonka kyljessä lukee Ahlan käsialalla vaatteet.

Avaan laatikon ja katsahdan sen sisältöä. Kaivelen vaatteiden joukosta itselleni ruskeat kangashousut sekä valkoisen kauluspaidan. Pienen etsimistyön jälkeen löysin itselleni myös niin sanotut "pappasukat" ja mustan topin.

Alan vetelemään löydöksiäni ylleni ja kävelen sitten suoraan keittiöön, joka on kätevästi huonettani vastapäätä. Olen pettynyt itseeni, sillä en vieläkään ole ostanut itselleni täytettä jääkaappiin, ja ainoa asia valon lisäksi siellä on margariini ja omenamehu.