Tarinoita vaikka nuotiolle vaikka iltasaduksi

James the muusikko

Olipa kerran somer joen varrella somerossa koulu nimeltään ""somerolainen musiikki koulu"" nääs tässä koulussa meillä opiskeli kuuma pitkä hiuksinen pianisti-basisti-kontra-sonaatti-harpisti nimeltään James. James oli nääs someron parhaita pianisti-basisti-kontra-sonaatti-harpisteja mitä löytyi. James ajeli honda civic 2005,68 autollaan johon oli peräkärry liitetty että  mahtuu sinne kontra basso ellei harppukin.  Vaikka James vaikuttaa aivan oivalta hengeltä ja taitavalta muusikolta on kolikolla myös kääntöpuoli. James nääs on sen verran kusi pää että sen mielestä harmaa ei ole väri. Vaan aina kun hän näki kyseistä "väriä" hän alkoi mies selittämään kuinka se on mikrotonaalisesti jännittävä sävy eikä suinkaan väri. Tarinahan jatkuu siihen malliin että james sitten soitti someron lavalla kontra-pianokonserto-sonaatin siihen malliin että selkäpiit karmiintui ja tilanne perkelöityi. Yleisöstä syntyikin mellakka mielen osoitus ja jokuhan sieltä sitten huusi että "harmaa on mun lenpi väri" siitähän sitte james suuttui ja mustaksi muuttui. Käytiin judo ottelumainen käsi rysy. James kun nääs oli muusikko niin ei meinannut kunto kestää mutta onneksi sai kiinni kontra basson jousestaan ja riipi tällä vastustajan kurkkuun reijjän. Tästä sitten vastustaja kaatui maahan kuin mummo lumessa ja verta vuos ku niagaran vesi puro. Tästä sitte someron seriffi saikin jamesin kontra harppuineen ja lähettiin siitä sitte lusimaan kakkua että heilahti.

Tarinan opetus: harmaa ei oo väri