Miksi vitussa mun pitää aina olla se joka ymmärtää, ja ymmärtää aina. Mä ymmärrän sun syyt sille miksi oot niin saatanan kusipää, mä ymmärrän sen, joten mä en koe voivani olla vihanen sulle siitä, mä ymmärrän että sulla on vaikeeta, ja ihmiset tekee paskamaisia juttuja kun niillä on vaikeeta, ja se ei oo sun vika. Tätä samaa mantraa mä olen noudattanut nyt 9 vuotta, ja mä en jaksa enää ymmärtää.
-
Oscar on ollut mun rinnalla aina. Me tavattiin muskarissa 2-vuotiaina, ja sen jälkeen ollaan aina vaan oltu toistemme ride or die:t. Oscar on ainoa ihminen joka on aina halunnut ymmärtää mua, ja vaikka aina olisikaan ymmärtänyt, hän yritti niin paljon ymmärtää että lopulta ymmärsi, mutta ei sokeasti. Sitä kunnioitan hänessä.
Oscar on ainoa ihminen jonka seurassa mun ei tarvitse koko ajan ymmärtää. Me ei ehkä sovita tai olla ikinä sovittu muiden joukkoon kunnolla, mutta se ei haittaa, meillä on toisemme. Meitä ei voi korvata millään, se on selvää, emme kumpikaan tiedä mitään elämästä ilman toista.
Oscarin isä on aina ollut hankala ihminen, tällä meinaan että siltä puuttuu täysin kaikki empatia- ja ymmärtämiskyky mitä tulee Oscariin. Oscarin äiti Hanna, taas on lämmin sydämmisin ihminen koko maailmassa, heti Oscarin jälkeen. Hanna vei meidät leffateatteriin joka kuukausi, kun oltiin pieniä, katsomaan jotain täysin tyhmää ja turhaa leffaa, mutta me rakastettiin sitä.
Oscarilla kuitenkin on nykyään muitakin kavereita, en mä voi viedä sen kaikkea aikaa, ei se olisi reilua, ja kyllä mä ymmärrän että mun pitää antaa tilaa myös muille.
YOU ARE READING
Ymmärtämisen seuraamukset
Teen Fiction"Miksi mun pitää aina ymmärtää?" Livia on koko pienen ikänsä aina ymmärtänyt, ymmärtänyt muiden käytöksen ja kohtelun, ymmärtänyt vaikkei olisi tarvinnut, ymmärtänyt vaikka se tuottaisikin tuskaa. Ja nyt Livian on pakko lopettaa.
