Teenage Angst || Aleksi x Joel [VALMIS]

4.

POV: Aleksi

Laitan vaatteitani vaatekaappiin sillä välin kun äiti purkaa astioita keittiönkaappeihin. Tästä ei meinaa kuitenkaan tulla mitään sillä se poika jonka näin eilen kaksi kertaa pyörii vain mielessäni. Hän oli jotenkin niin kärttyisen oloinen, että en tiedä uskaltaisinko mennä edes juttelemaan hänelle vaikka näkisinkin uudelleen.

"Aleksi tuuppa käymään alhaalla!" kuuluu äitini huuto alakerrasta. "Joo!" huudan takaisin ja laitan viimeisen t-paitani kaappiin. Lähden kävelemään portaita alas ja suuntaan keittiöön. "Niin?" kysyn ja nojaan keittiösaarekkeeseen. "Oulun palloseuran junnujen valmentaja soitti ja kysy haluisitko tulla tänään käymään treeneissä" äiti sanoo. "Todellakin haluan" sanon innoissani ja äiti alkaa hymyilemään.
"Monelta ne on?" kysyn. "Tää tulee nopeesti mutta jo muutaman tunnin kuluttua" äiti vastaa ja nyökkään. Nyt minun pitäisi etsiä muuttotavaroiden joukosta nappikseni ja juomapulloni.

"Voin viedä sut sinne ja hakee niin meen vaikka kaupoille siksi aikaa" äiti sanoo ja nyökkään.

Istudun etupenkille ja laitan turvavyöni kiinni. Odotan, että äiti tulisi autoon myös mutta hän jäi puhumaan puhelimeen auton ulkopuolelle. Hän vaikuttaa hieman ärtyneeltä. Pian tuo istuukin autoon sanomatta mitään. Olen hieman hämilläni sillä äsken äiti oli vielä hyvällä tuulella mutta nyt tilanne on ihan päinvastainen. Ehkä olen vain hiljaa sillä en tiedä mitä on tapahtunut.

Ajamme palloiluhallia kohti jossa treenit ovat. Jos nämä treenit menevät hyvin ja pidän itse niin joukkueessa olisi paikka vapaana. Ensi viikolla olisi neljät treenit ja viikonloppuna ensimmäinen turnaus.

Pysähdymme liikennevaloihin ja katselen kun jotkut kaupungintyöntekijät asentavat puihin jouluvaloja. Joulukin on tulossa jo kovaa vauhtia. Kauppoihin on tullut jo vaikka mitä joulusälää vaikka halloween ei ole edes vielä ollut. Käännän katseeni takaisin tiehen kun valot vaihtuvat vihreäksi.

"Au au.." äiti mutisee ja laskee kätensä vatsan päälle kesken ajon. Vilkaisen äitiä nopeasti. Mitä ihmettä on meneillään? Hän oli niin hyvällä tuulella mutta sitten yhden puhelun jälkeen hän on niin pahalla tuulella.

——
"Tässä on Aleksi. Aleksi tulee tänään meidän treeneihin mukaan ja mahdollisesti liittyy joukkueeseemme." Antti kertoo joukkueelle minun seistessä tuon vieressä.

"Alotetaas lämmittelemään. Juostaa 3 kertaa kenttä ympäri ja sitten pelaillaan vähän" Antti sanoo ja lähdemme kaikki juoksemaan. Olen varmaan maailman ainoa ihminen joka pitää juoksemisesta. Se onkin osa syynä miksi valitsin lajikseni jalkapallon.

Pelasin Vihdissä myös jalkapalloa mutta kauteni jäi lyhyeksi loukkaantumisen takia ja siksi, että muutimme tänne mutta nyt on taas kiva päästä pitkästä aikaa pelailemaan ja treenaamaan kunnolla.

"Hyvä! Sitten ottakaa jako kahteen ja kakkoset tulee hakeen täältä liivit" valmentajamme sanoo.

Istun pukkarissa treenien päätyttyä. Äiti on laittanut viestiä ja ilmoitti, että mummo tulee hakemaan minua. Olen entistä enemmän hämmentynyt, että mistä on oikein kyse. Olen melko varma, että siskoni on säätänyt taas jotain ja sen takia äiti on vihainen. Kyllä Hannan pitäisi tietää, että ei äitiä saa nyt rasittaa millään typerillä tempauksilla.

"Eiks sun nimi ollutkin Aleksi?" kuulen äänen vierestäni. Nostan katseeni puhelimestani ja nään edessäni vaalea hiuksisen pojan jonka hiukset ovat aika pörröiset. "Joo" vastaan ja nyökyttelen päätäni. "Mä oon Joonas" poika esittelee itsensä.
"Sä pelasit tosi hyvin! Ootko kauan pelannu?" tuo kysyy. "Kiitos ja oon pelannut ihan pienestä asti" kerron hymyillen. "Ooks sä täältä kotosin?" tuo kysyy seuraavan kysymyksen. "En. Mä muutin tänne tällä viikolla" kerron. "Aijjaa mistä?" tuo pörröpää kysyy. Vitsi hän on kova kyselemään. "Nummelasta" kerron ja Joonas nyökkää.

"PORKO!" kuuluu huuto ja joku brune hiuksinen poika heittää tuota pörröpäätä jollain mustalla mytyllä. Ilmeisesti tuo on vetänyt sukat palloksi ja tähtäsi tuota pörröpäätä suoraan kasvoihin.

"Vie ne haisevat sukkas muualle!" Joonas huutaa ja heittää tuota brunea poikaa takaisin sukkamytyllä. Naurahdan pienesti ja alan vaihtamaan vaatteitani. En ihan ajatellut lähteä shortseissa ja t-paidassa tuonne kylmään.

Tungen treenivaatteeni laukkuun ja heitän sen olalleni. "Moikka!" huikkaan pukuhuoneen ovelta ennen kun astun tuolta hieltä haisevasta kopista ulos. "Heippa!" kuuluu monesta suusta.

Lähden kävelemään parkkipaikalle ja näänkin jo tutun punaisen toyotan parkissa. Avaan auton oven ja istudun etupenkille. "Moikka Aleksi" mummo sanoo hymyillen. "Moi" vastaan ja pyyhin hikeä otsaltani. Ajattelin käydä vasta kotona suihkussa.
"Mitäs sulle kuuluu? Menikö treenit hyvin?" mummo alkaa pommittamaan minua kysymyksillään. "Ihan hyvää kuuluu ja joo meni. Pääsin joukkueeseen" kerron. "Hienoo! Muistahan panostaa sitten myös kouluun. Sekin on tärkeää" mummo muistuttelee. "Joo" mutisen ja katselen ohi meneviä maisemia.

——
Mitähän on tapahtunu ku mamma nii kärttynen?🤔