Alisen väkeä

4. Aarni Valkea

(A/N: Hei tyypit, iso kiitos kaikille, jotka ovat kahlanneet ensimmäisten maailmanrakennuskappaleiden lävitse. Niiden kirjoittaminen on ollut erityisen haastavaa, sillä tiesin, että kunnon pohjustus on tässä tarinassa tärkeää. Vihdoin päästään hahmojen väliseen vuorovaikutukseen ja ensimmäisiin juonellisiin pääkohtiin. En malta odottaa, että päästään kunnolla syventymään hahmokemioihin ja hahmojen syväluotaaviin taustatarinoihin!

Arvostan valtavasti kaikkia, jotka ovat lukeneet tarinan tänne asti, erityiskiitos kaikille tarinan osia äänestäneille ♥)

__________________________

Minuutit kuluivat hitaasti hämärässä kuulusteluhuoneessa. Pienestä kaltereilla peitetystä ikkunasta tulviva valo ei muuttunut millään tavalla ajan valuessa eteenpäin, eikä Ronja osannut arvioida, oliko yö jo vaihtunut aamuksi. Loisteputkea etäisesti muistuttavan lampun valossa kylpevä huone oli tylsää katseltavaa - huoneessa ei ollut muita kalusteita kuin sänky ja tuoli, sängyn vieressä olevassa ovettomassa syvennyksessä oli pönttö ja lavuaari. Tekoripsiään irrottaessaan ja poskilleen valuneita meikkejä pestessään Ronja oli aikonut ottaa vessan kraanasta vettä juodakseen, mutta oli tullut toisiin aatoksiin. Oliko tämän ympäristön vesi edes sopivaa hänen keholleen?

Kaikki täällä tuntui hänelle sopimattomalta. Sängyn vereen tahriintuneet lakanat tuntuivat hänen kosketusherkkää ihoaan vasten oudon karheilta, ilma tuntui karvaalta hänen kurkussaan, huoneen kalpea valo sattui hänen silmiinsä ja pienetkin äänet tuntuivat teräviltä hänen korvissaan. Kuulustelu oli ollut melkein kuin vesikidutusta, Tapion ääni oli tuntunut melkein puhkovan hänen tärykalvonsa.

Aivan kuin kaikki hänessä olisi yrittänyt kertoa, ettei hänen ihmiskehonsa kuulunut tänne.

Ronja tuijotti huoneen raskasta metalliovea ja tunsi väsymyksen hiipivän mieleensä. Hän oli puristanut verisiä polviaan rintaansa vasten melkein koko ajan Tapion lähdöstä asti. Hänen olonsa oli kuumeinen, ympäristön outo, painostava ilma tuntui kietoutuvan hänen kehonsa ympärille, pakottaen tiensä hänen ihonsa alle. Kipinöinti hänen rinnassaan ei ollut helpottanut hetkeksikään sen alkamisen jälkeen. Päinvastoin. Se tuntui korventavan hänen sydäntään ja keuhkojaan, eikä hän voinut olla miettimättä, oliko outo tuntemus sittenkin merkki sydänkohtauksesta.

Vai oliko se vain erittäin pahaa närästystä?

Ronjan aivot anelivat häntä nukkumaan, mutta hänen rationaalinen puolensa yritti maanitella häntä pysymään hereillä. Hänestä tuntui, että nukahtaminen nyt saattaisi olla viimeinen asia, jonka hän tekisi. Tapion äänenpaino tämän kertoessa keskustelevansa marsalkan kanssa hänen kohtalostaan ei ollut kuulostanut järin toiveikkaalta. Jos jokin kummallinen olento tulisi tappamaan häntä, hereillä hän ainakin voisi laittaa edes vähän vastaan.

Ronja kaatui makaamaan sängylle tuijottaen tiiviisti harmaata kattoa yläpuolellaan. Hän ei voinut uskoa, miten eeppisesti hänen ensimmäinen varastelukeikkansa oli mennyt pieleen. Osa hänestä toivoi, että hän olisi vain purrut hammasta ja vältellyt taskuvarkaaksi palaamista edes pari päivää, yrittänyt tulla vielä hetken toimeen tuloilla, jotka riittivät juuri ja juuri hänen itsemurhayksiönsä vuokraan. Hän kuitenkin tiesi, ettei hänellä ollut vaihtoehtoja. Ennemmin tai myöhemmin hän olisi joutunut palaamaan varkauksien pariin, kun hänellä ei olisi ollut enää varaa ruokaan.

Ronja ei voinut olla miettimättä, että tätä kaikkea ei olisi edes tapahtunut, jos hän olisi lykännyt keikkaa edes parilla päivällä eteenpäin. Hän olisi voinut tsempata ja pärjäillä pienillä makaroniannoksilla vielä hetken ennen kuin hänen olisi ollut ihan pakko lähteä varkaisiin.

Toisaalta nälkiintyneenä hän ei olisi päässyt pakoon Kinon vartijoita.

Ronja murahti ja kääntyi kyljelleen, poispäin kuulusteluhuoneen ovesta. Tuntui, kuin hän olisi monta päivää sitten paennut Kinon ovesta vartijat kannoillaan ja ajautunut kasvotusten valtavan hirviön kanssa. Hän ummisti silmänsä, hänen mielensä täytti muistikuva tummasta kypärään pukeutuneesta hahmosta, joka oli asettunut hänen ja kohti ravaavan hirviön väliin.