Teenage Angst || Aleksi x Joel [VALMIS]

9.

POV: Sari

"Äiti on tässä. Ei mitään hätää rakas" sanon pojalleni ja silittelen tuon poskea hellästi. Aleksi katsoo minua surullisena. Sydäntäni riipaisee kun nään kuinka surullinen oma lapseni on. "Äiti on tässä" sanon pienesti hymyillen.

Silittelen Aleksin hiuksia vaikka tuo nukahti hetki sitten. Olin lähtenyt ennen puolta yötä kotiin ja tarkoitukseni oli tulla heti aamulla tänne takaisin Matin kanssa. Olin jo nukkumassa kun hoitaja soitti minulle. Aleksi oli itkuinen ja pyysi äitiä paikalle.

Ei ollut ehkä maailman paras idea juosta tänne sillä nyt minua sattuu selän lisäksi alavatsalle eikä istuminen varsinaisesti helpota oloani mutta en aio häipyä Aleksin viereltä mihinkään.

——
Kello lähenee jo aamu seitsemää enkä ole nukkunut silmäystäkään sen jälkeen kun heräsin puhelin soittoon.

Hetken kuluttua huoneen ovi aukeaa ja mieheni astelee sisään. "Huomenta" tuo sanoo ja kävelee luokseni. "Huomenta" sanon ja haukottelen. "Ootko nukkunut ollenkaan?" hän kysyy ja pudistan päätäni. "Pitäiskö sun lähtee kotiin lepäämään. Tuut sitten illalla taas käymään ja mä jään Aleksin kanssa" Matti sanoo mutta pudistan päätäni. "Ei ei en mä jätä Aleksia nyt" sanon. Poikani pyysi minut tänne joten aion pysyä myös hänen vierellään.

"Rakas hei. Sä et oo nukkunu kun tunnin viime yönä niin nyt meet kotiin lepäämään" Matti sanoo. "Rakas ihan myös pikkusen takia ja Aleksin. Sä et jaksa muuten" tuo jatkaa. "No hyvä on.." myönnyn. "Mutta ilmota heti jos Aleksille käy jotain" sanon. "Tottakai ilmotan" Matti vastaa.

Nousen tuoliltani ylös ja tunnen vihlaisun alaselässä. Istudun takaisin alas. "Mitä nyt?" mieheni kysyy ja laskee kätensä olkapäälleni. "Selkään sattuu" mutisen. "Pitäskö sun käydä lääkärin luona? Sulla on ollu jo pari päivää tota selkäkipua" tuo sanoo ja ilmaisee mielipiteensä. "No ei tarvitse. Jos muistat niin mulla on ollu selkä kipeenä kaikissa raskauksissa" sanon. "Nojoo.." tuo mutisee ja varmaan hän tietää, että turha alkaa väittämään vastaan.

"Ehkä mä lähen kuitenkin käymään sielä lääkärin luona" myönnyn hetken kuluttua. "Hyvä päätös" mieheni sanoo ja silittää olkapäätäni.

——
Kävelen takaisin Aleksin luokse. Hain hänelle kanttiinista limsaa ja jäätelön. Jos hän pystyisi syömään edes jotain.

Kävin lääkärin luona ja kaikki oli ok. Matti huolehti ihan turhaan mutta parasta oli kuitenkin käydä tarkistamassa. Selkäkipu on ihan normaalia ja liitoskivut myös. Vähän kyllä huolestutti se, että olen saanut muutamia aika kipeitäkin supistuksia mutta täytyy lepäillä ja toivoa, että tämä vauva kasvaisi ja kehittyisi vielä rauhassa vatsassani.

Avaan Aleksin huoneen oven ja tuo poika on jo hereillä. "Huomenta kulta" sanon hymyillen.
"Söisitkö sä jäätelön?" kysyn ja Aleksi nyökkää pienesti.

"Oliks kaikki hyvin?" Matti kysyy. "Joo oli. Ei mitään hätää" sanon. "Ai mitä?" Aleksi kysyy. "Ei mitään ihan perus raskausjuttuja" sanon ja Aleksi nyökkää.

"Näin sun lääkärin äsken käytävällä niin hän tulee kohta käymään. Katsoo voisitko päästä jo huomenna kotiin" sanon hymyillen ja Aleksi nyökkää pienesti. Voi pientä kun hän on niin surkeana. Istudun Matin viereen ja silitän Aleksin hiuksia.

"Soitan sun opettajalle tänään niin katsellaan sitä koulun alkua sitten syysloman jälkeen" sanon ja Aleksi nyökkää.

"Kyllä sä kulta paranet ja pääset pian taas pelaamaan"

——