Esinäytös

24 1 7
                                    


"Hei, Minun nimeni on Voikukkatäplä," tervehti luonnonvalkoinen naaras. "Tervetuloa Aurinkoniitylle, pikkuinen." 

"Aurinkoniitylle? Olenko kuollut?" Pieni keltaruskea kolli kysyi.

"Valitettavasti." Voikukkatäplä vastasi. "Se oli kohtalosi. Nyt, seuraa auringon valaisemaa polkua, ja älä missään nimessä käänny kuun valaisemalle."

"Selvä! Hei hei, Voikukkatäplä!" Pentu hihkaisi ja kääntyi pois, juosten pitkin keltaisena hohtavaa reittiä, korvat tuullessa heiluen.

Voikukkatäplä katseli iloisesti loikkivan pennun perään, kunnes se katosi sokaisevaan auringonlaskuun. Hän kääntyi taaksepäin, katselemaan pensaita.

"Voit tulla ulos, " Voikukkatäplä ilmoitti huoahtaen pensaalle.

"Oletko varma että löydämme uuden kissan?" Rahiseva ääni kajahti pensaista, ja rähjäinen, tumma kolli tassutteli ulos.

"Tietenkin!" Voikukkatäplä kivahti. "Miten muuten voisimme täyttää ennustuksen, muuta kuin etsimällä uuden, tehtävään sopivan kissan? Mitäs siihen sanot, Tummaturkki?" Voikukkatäplä porasi katseensa suoraan Tummaturkkiin.

"Äläs nyt kiihdy." Tummaturkki naukasi. "Uskon että löydät uuden kissan. Mutta kuka se voisi olla?"


Kaikuvat kuiskauksetWhere stories live. Discover now