I want to make You mine

3. Historiallinen salaisuus kotona

Jungkook sai kuljetettua Taehyungin turvallisesti vartijan huomaamatta ulos museosta ja saattoi huokaista edes pienestä helpotuksesta kun yksikin askel oltiin menty suunnitellusti, enää täytyi keksiä miten siitä eteenpäin tulisi toimia.

Matkalla Jungkookin asunnolle Taehyung hämmästeli kaikkea ympäröiväänsä. Vilkkuvat led-valomainokset, modernit autot, tuhansittain kiireisiä ihmisiä kävelemässä pitkin katuja syventyneinä joihinkin neliön muotoisiin laitteisiin, jotka näyttivät olevan kuin kiinni kasvaneina heidän käsiin - tällaista maailma oli siis sadan vuoden päässä siitä mihin Taehyung oli tottunut.

Kaikki ne ärsykkeet ja päälle vyöryvät ennennäkemättömät asiat saivat Taehyungin aivan pyörälleen päästään. Hän oli isältään kyllä silloin tällöin kuullut joitakin tarinoita siitä paikassa missä isä oli useaankin otteeseen vieraillut, mutta silloin kaikki oli kuulostanut niin mahdottomalta. Nyt Taehyung pääsi kuitenkin itse todistamaan omin silmin sitä kaikkea.

Välillä Taehyung oli niin syventyneenä tuijottamaan kaikkea tielle osuvaa, että Jungkook joutui valvomaan tarkkaan, ettei tämä kävellyt autojen alle.

Kaksikko pääsi viimein Jungkookin asunnolle. Jungkook toivoi, että ehkä oman kodin rauhassa ajatukset kulkisivat paremmin ja hän saisi keksittyä mitä tehdä tuolla muukalaiselle - joka vieläpä tuli aivan toisesta maailman ajasta.

"Ai tällai sä asut..." Taehyung katseli ympärilleen uteliaana yksiössä, johon Jungkook oli hänet juuri tuonut.

Eteisestä vasemmalla puolella oli kylpyhuone, oikealla keittiönurkka ruokapöytineen, sohva, jonka edessä oli oudon näköinen iso musta neliö ja sänky oli ikkunan alla asunnon perällä.

Jungkook kaatoi molemmille lasit vettä ja kehotti Taehyungia istumaan keittiön pöydän ääreen häntä vastapäätä.

"Okei... eli käydään nyt kaikki läpi yksityiskohtia myöten, jotta mä saisin nyt vähän selkeämmän kuvan tästä tilanteesta. Tiiän sun nimen, Taehyung, kaiken muun saat nyt kertoa." Jungkook aloitti. Hän oli kuin poliisikuulustelijan roolissa, mutta tilanne oli niin absurdi, ettei hän tiennyt kuinka muutenkaan toimia.

"No mitä haluat kuulla eka? Mä jotenkin epäilen, että sä et usko kaikkea mitä tuun kertomaan." Taehyung vastasi ja hörppäsi vettä - jopa se maistui erilaiselta kuin hänen ajassaan.

"Ensinnäkin mistä sä siis tuut? Ja pitäis varmaan kysyä milloin?" Jungkook avitti kysymyksillään. Hän halusi jotenkin sisimmässään uskoa sen todeksi mitä Taehyung hänelle kertoi, vaikka kuinka epäloogista se olisikin. Miksi hän luotti näin paljon tuohon ventovieraaseen komistukseen - ei mitään aavistusta, Jungkook vain seurasi intuitiotaan.

"Pariisista, tarkemmin ottaen Starlight nimisestä yökerhosta. Siellä ullakolla olevasta maalauksesta mä tänne päädyin, vuodesta 1921." Taehyung vastasi asiallisena.

Vai, että yökerhon ullakolta, mitä ihmettä Taehyung siellä oli tehnyt? Halusiko Jungkook sitä edes tietää - oli kuitenkin pakko. "Ahaa... miksi sinne menit? Tai siis tiesitkö tuosta maalauksesta etukäteen?"

"En mä muuten sinne pölyiselle ullakolle olis mennyt, olin pulassa ja piti päästä pakoon. Muistan kun joskus mun isä mainitsi kyseisestä maalauksesta, hän tiesi siitä... ja on kai käynyt täällä paljonkin." Olisipa isä vielä elossa, hän olisi halunnut puhua niin monesta asiasta juuri nyt tämän kanssa.

"Ai, kertoiko sun isä jotain muutakin?" Jungkook toivoi, että oli nyt osunut tärkeään johtolankaan, josta saattaisi olla paljonkin hyötyä, mutta turhaan.

"Ei. Vaan sen, että sen maalauksen kautta pääsee 'kotiin', enkä edes aluksi tajunnut mitä sekään meinaa, kunnes päädyin tänne Souliin." Taehyung vastasi pahoitellen. Kunpa hän silloin isän kanssa keskustellessaan olisi ottanut asian enemmän tosissaan ja kysellyt lisätietoja mitkä olisivat varmasti olleet nyt kullanarvoisia.