Teenage Angst || Aleksi x Joel [VALMIS]

19.

POV: Sari

Samaan aikaan muualla:

Makaan kyljelläni sairaalavuoteella ja vajaa puoli tuntia sitten sain kivunlievityksen. Nyt yritän keräillä voimia ja nukkua hetken aikaa. Matti istuu vieressäni ja pitää minua kädestä kiinni. Samalla hän silittelee peukalollaan kämmenselkääni. Tällä hetkellä minulla on ihan hyvä olo.

Automatka tänne oli täyttä tuskaa sillä juutuimme johonkin ruuhkaan. Kivut vain kovenivat ja olin ihan varma, että tämä lapsi syntyy siihen paikkaan. Luojan kiitos niin ei kuitenkaan käynyt.

"Aleksi laitto viestiä, että joku sen kaveri tuli sinne ja siellä kaikki ok" Matti sanoo ja nyökkään pienesti. "Yritä sä kuitenkin levätä" hän sanoo ja silittää hiuksiani. "Yritän yritän.." sanon huokaisten. Tuntuu siltä kun selkäni olisi aivan tulessa ja tunnen painetta alapäässäni. Se siitä kivunlievityksestä sitten..

Hetken kärvistelen kipujen kanssa. "Soita sitä kelloa" huokaisen. Matti nyökkää ja tekee työtä käskettyään. Ei mene kauaa kun musta hiuksinen kätilö tulee huoneeseen. "Selkä on ihan kun tulessa ja sattuu alapäähän" kerron kätilölle ennen kun tuo nainen ehtii edes avata suutaan. "Katsellaas sitten mikä tilanne on" tuo sanoo. "Jos pystyt niin voisit kääntyä selälleen" hän ohjeistaa. Käännyn varovasti selälleni ähkäisyn kera.

"Muutama sentti vielä niin olet täysin auki. Onko ponnistamisen tarvetta?" kätilö kysyy. "Sellasta pientä painetta" sanon ja kätilö nyökkää. Tiedän kyllä miltä ponnistamisen tarve tuntuu sillä onhan minulla jo ennestään kaksi lasta.

——
Makoilen kyljelläni sängyllä kun mieheni hieroo alaselkääni ja juttelee minulle niitä näitä. Hetken minulla on koviakin supistuksia mutta ne laantuivat. Jos minulta kysyttäisiin niin olisin ponnistanut tämän muksun jo pihalle mutta täytyy edetä niin kun keho sanoo.

Ajatukset karkaavat Hannaan. Emme vieläkään tiedä missä hän on, onko hän hengissä ja onko kaikki ylipäätään hyvin. Minua ahdistaa pelkkä ajatus siitä, että en tiedä missä lapsemme on ja onko kaikki hyvin. Tunnen itseni myös huonoksi vanhemmaksi kun en ole osannut olla tarpeeksi läsnä ja huomannut, että lapsellani on huono olla. Toivon todella, että mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut. En antaisi sitä itselleni koskaan anteeksi.

Matin puhelimeen kilahtaa viesti ja hän lopettaa hetkeksi selkäni hieromisen. Hengittelen syvään kun selkääni sattuu.

"Anette laittoi viestiä" Matti sanoo hetken kuluttua. Käännyn katsomaan häntä. Anette on vanha työkaverini ja lapsemme kummi mutta emme ole nähneet pitkään aikaan eikä olla vaihdettu kuulumisia. "Se laittoi, että Hanna on tullut hänen luokseen ja on tosi surullinen ja poissaoleva. Kaikki on kuitenkin hyvin siihen nähden, että Hanna oli tullut humalassa. Se on nyt nukkumassa ja juttelee sen kanssa aamulla. Hanna voi jäädä tänne jos teille sopii. Selvitellään asioita yhdessä" Matti lukee viestin minulle. 

Kyynel vierähtää poskelleni mutta pyyhin sen heti pois. "Kulta, ainakin Hanna on turvassa jonkun tutun aikuisen luona" hän sanoo ja laskee kätensä lantiolleni. Nyökkään pienesti enkä pysty estämään kyyneliä jotka kihoavat silmiini. "Selvitellään tätä asiaa yhdessä mutta nyt siellä on kaikki hyvin" hän yrittää sanoa lohduttavasti.

——
Matti jatkaa selkäni hieromista ja minä vain pyyhin kyyneliä joita valuu koko ajan vain poskilleni. Olen huojentunut siitä, että hän on elossa ja edes jonkun tutun aikuisen luona mutta pelkään, että hän on satuttanut itseään jotenkin. Alkoholilla hän vain tukahdutti tunteensa mutta ei senkään vaikutus ikuisesti kestä.

Ehkä minun on syytä rauhoittua hieman sillä en voi tälle tilanteelle juuri nyt mitään.

Suljen silmäni ja yritän nukkua edes hetken aikaa mutta se käy mahdottomaksi. En ehdi sanomaan yhtään mitään vaan minun on aivan pakko ponnistaa. Tuo tunne iski kun salama kirkkaalta taivaalta.

Kierrän käteni toisen jalkani ympärille ja vedän sen itseäni vasten. Ponnistan uudelleen ja ähkäisen kivusta. Matti katsoo minua järkyttyneenä mutta hämmentyneenä. Idiootti mies. Olet kyllä nähnyt minun synnyttävän jo kaksi kertaa aiemmin mutta nyt soittaisit edes sitä hiton kelloa.

Ihan kun tuo olisi lukenut ajatukseni ja samassa hän painaakin kutsukelloa. Kätilö suorastaan rynnii huoneeseen. "Oikein hyvä. Pää näkyy jo" hän kannustaa. Tällä hetkellä minun tekisi mieli lyödä häntä turpaan ja sanoa, että ole nyt jo hiljaa.

Matti kiertää toiselle puolelleni ja ottaa minua kädestä kiinni. "Hyvä kulta" hän sanoo ja suukottaa minua otsalle.

"Hyvin menee. Muutama supistus vielä" kätilö kailottaa. Helvetti soikoon minähän tässä puserran tätä lasta pihalle etkä sinä. Tunnen kyllä itse supistukset ja sen milloin on oikea aika ponnistaa. Kyllä keho kertoo sen ääliö.

Huokaisen. Olen jo niin väsynyt ja voimat alkaa olla lopussa. "Hyvin oot jaksanu kulta tähän mennessä. Muutaman kerran vielä" Matti yrittää sanoa kannustavasti. Vitustako sinä sen tiedät kuinka monta kertaa minun täytyy vielä ponnistaa. Vai onko sinulla jokin kristallipallo?

Supistuksen iskiessä vedän leuan rintaan ja ponnistan. Matti pitää minua kädestä kiinni ja yrittää tsempata minua. Tekisi kyllä mieli vetää häntäkin turpaan.

"Aahhh" huokaisen helpotuksesta.

Rääkäisy.
——
🙁❤️ Hanna <3