I want to make You mine

5. Miks ihmeessä mä luotan suhun?

"Menisin tupakalle. Poltatko?" Taehyung tarjosi hopeiseen rasiaan aseteltuja savukkeita.

"En" Jungkook vastasi lyhyesti.

"Tuu sitten muuten vaan mukaan." Taehyung totesi ja suuntasi parvekkeen ovelle.

"Oota, siellä voi olla kylmä." Jungkook huikkasi ja nappasi nopeasti naulakosta molemmille takin mukaan.

"Ai kiitos." Taehyung vastasi lämpimästi hymyillen ja puki päälleen Jungkookin raikkaalta huuhteluaineelta tuoksuvan mustan untuvatakin. Jungkook näytti huolehtivan hänestä enemmän kuin osasi edes itse tajuta.

Taehyung nojautui parvekkeen reunakaidetta vasten ja sytytti huuliensa väliin asettaman savukkeet tyylikkäällä sytkärillä. Hän katsoi vierasta maisemaa mietteliäänä ja pohti mitä kaikkea elämä toisikaan nyt tullessaan kun hän oli päätynyt täysin uuteen maailmaan. Pystyisikö hän elämään sellaisessa paikassa?

Jungkook asettui istumaan toiselle korituoleista värjötellen kylmästä viimasta. Tilanne oli piinallisen hiljainen kunnes Taehyung päätti avata suunsa.

"Mä ei tiedä miks, mutta mä luotan suhun, Jungkook." Taehyung sanoi vakaalla äänellä ja puhalsi vaaleita savukiehkuroita suustaan.

"En tiiä mistä toi tuli, mutta... niin mäkin luotan. Ei siinä oo mitään järkeä, mutta joo..." Jungkook vastasi hieman epävarmana, kun ei tiennyt itsekään kunnolla asian laitaa. Kaikki oli tapahtunut liian nopeasti tajuttavaksi.

"Kaipa se oli ihan tarkoituksellista sattumaa, että tavattiin. Vai mitä luulet?" Taehyung käännähti hymyillen Jungkookin puoleen. Voi kuinka tuo hymy saattoi olla niin lumoavan kaunis.

"Ööö... en tiiä mitä tolla meinaat, mutta älä nyt luule liikoja. Teen tän vieläkin vaan tilanteen pakosta ja oot muutenkin lähdössä jo ens täysikuun aikaan, joten turhaa tässä on sen enempää lähteä ystävystymään." Jungkook pidätteli itseään lankeamasta yhtään sen enempää Taehyung vastustamattomaan karismaan. Siitä ei muutenkaan seuraisi mitään hyvää.

"Ei mulla koskaan oo kavereita ollutkaan... ei se mitään uutta olisi." Taehyung totesi hiljaisella äänellä, joka hajosi kaukaisen valtatien aiheuttamaan meluun niin, ettei Jungkook saanut sanoista kunnolla selkoa.

"Mitä sanoit?" Jungkook havahtui takaisin hetkeen. Hän oli vaan jäänyt tuijottamaan Taehyungin selkää keskittymättä ollenkaan mitä tämä oli edes puhumassa hänelle.

"Ei mitään, palataan sisään." Taehyung sanoi kiireesti saatuaan tupakkansa poltettua.

Yhä mietteisiinsä vaipuneena Jungkook tallusti Taehyungin perässä takaisin kodin lämpöön ja sulki parvekkeen oven perässään.

"Ai niin, mulla on huomenna koulua, joten oon päivän poissa. Käyn sitten sen jälkeen kirjastossa lainaamassa jotain luettavaa sulle... Kai sä osaat lukea?" Jungkook tajusi hetken päästä.

"Voitko jo tajuta, etten tuu keskiajalta! Mä oon ihan sivistynyt ihminen, voin vaikka veikata, että sivistyneempikin kuin sä tässä oot!" Taehyung tuhahti pahastuneena.

"Sori, sori! Älä nyt kilahda sen takia! Mä vaan varmistin..." Jungkook vastasi säikähtäneenä. Näytti siltä, että Taehyung osasi tulistua aika nopeasti, eikä silloin tämän kanssa ollut mitään leikkimistä.

Jungkook oli todella epäilevä siitä pärjäisikö Taehyung oikeasti päivät pitkät omin neuvoin, muttei hän voinut tätä raahata koko aikaa mukanansakaan. Saati, että hän olisi pyytänyt ketään "lastenvahdiksi" Taehyungille.

Onneksi Jungkook muisti, että oli säilyttänyt edellisen puhelimensa jonnekin pöytälaatikkoon varuilta. Hän voisi antaa sen Taehyungin käyttöön, jotta saisi edes pidettyä jotenkin yhteyttä mikäli jotain sattuisi.