Taittokorva avasi silmänsä, hätkähtäen. Valkotupsu ja Ruohokarva olivat jo lähteneet, Vain Keltalehti tuhisi äänekkäästi lyhyen valimatkan päässä. Taittokorva tepsutteli hiljaa ulos pesistä, yrittäen olla herättämättä erityisesti Ruskosydäntä, pentuja odottavaa kuningatarta. Hän nouti laihan lepakon saalispaikalta, ja tassutteli parin hännänmitan päähän vesikuopasta. Siitä Kaikuklaani sai vettä ja se piti myös huolen siitä että luola ei tulvi. Taittokorva etsi katseellaan Valkotupsua. Valkoisen- ja kermankirjavaa kollia ei näkynyt missään. Ei missään.
Sykkyräviiksi, varajohtaja, oli tekemässä ryhmiä.
"Taittokorva," Sykkyräviiksi sanoi kun Taittokorva tassutti lähemmäs. "Sinä menet pyytämään lepakkoja, hmm, Minun, Pimeäpilven, sekä Valkotupsun kanssa. Missä Valkotupsu muuten on?"
Samalla hetkellä Valkotupsu tuli riistaluolista, vilkuillen ympärilleen hermostuneen näköisenä.
"Missäs olit, Valkotupsu?" Taittokorva ryntäsi tämän luokse.
"A-" Valkotupsu punastui, ja katseli tassuihinsa.
"Hei, ei kai vaan sinulla ole, tiedäthän, 'ystävää'?" Taittokorva kysyi, nojautuen lähemmäs kollia.
Valkotupsu huokaisi, todennäköisesti helpotuksesta, tai ainakin jostakin.
"Ei hätää, en suutu. Mutta ei kai se vaan ole Tiikerisiipi?"
Valkotupsu ravisti päätään lujaa.
Sykkyräviiksi tassutteli paikalle. "Täällähän sinä olet. Sinun piti tulla pyytämään lepakkoja minun, Pimeäpilven ja Taittokorvan kanssa. Tuleppa sitten. Pitää ruokkia klaani ennen kuin lähdemme kokoontumiseen."
Kermankirjava kolli nyökkäsi, ja Taittokorva seurasi tätä, kun he tassuttelivat riistaluoliin, odottaen yön kokoontumista.
KAMU SEDANG MEMBACA
Kaikuvat kuiskaukset
FantasiNuori Kaikuklaanin soturi Taittokorva on juuri saanut soturinimensä, mutta ei arvatakkaan kuinka mutkikkaaksi hänen ja ystävänsä Valkotupsun elämä muuttuu, kun Kaikuklaani joutuu keskelle kaaosmaisia tapahtumia. "Perustuu" Erin Hunterin kirjasarjaan...
