pakkanen on purrut poskesi verille.
se on jähmettänyt suonissasi juoksevat joet, jotka nyt vellovat hitaasti paikallaan.
se on lävistänyt keuhkosi jääpuikoilla
ja katkaissut niskasi niin, että tappavat hiutaleet leijailevat kurkkuusi ja tuntuvat tukehduttavan sinut hitaasti.
hiljaa vaanien, varjoissa lymyillen se hiipii syvemmälle. pakottaa huurteiset silmät tuijottamaan suoraan lähestyvää kuolemaa,
ja viimeisenä se repii sydämen riekaleet palasiksi - sen jälkeistä kylmyyttä ei kynttilöillä karkoteta.
kevään tullen kaikki mitä on jäljellä,
valuu noroina alas, alas, alas
ja yhtyy lopulta suolaiseen mereen.
YOU ARE READING
takinkääntäjä (runot22)
Poetryjoskus mua naurattaa, että tähän elämässäni mä oon tullu - epärunollisia, repiviä tekstejä ja sanoja joihin sotkeutua totuutta selvitellessä takinkääntäjä on runokooste vuoden 2022 runoista / novelleista / idk man suurinpiirtein aikajärjestyksessä ...
