ja yhtäkkiä mä havahdun siihen, että puihin on puhjennut päivässä silmuja ja voikukat täplittää tienvarsia.
sitä huomaa ihan oikeasti lämmittävän tekoauringon ja sen, että koulukin loppuu alle kolmen viikon päästä.
kun palauttaa kauppaan panttipullot ja hengittää katupölyä joka saa yskimään,
tekis taas mieli paeta sivuovesta sisään ja vetää peitto pään yli.
äänet päässä käy liian kovaäänisiks ja tuntuu siltä, että koko maailma ottaa takapakkia samalla kun henkilökohtasen universumin ongelmat repii kuiluja kaiken välille.
ja joskus mä haluaisin vaan unohtaa,
että tässä loputtoman kaaoksen maailmassa,
jossa kriisit muodostaa ikuisen jatkumon,
mun pitäis kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi.
YOU ARE READING
takinkääntäjä (runot22)
Poetryjoskus mua naurattaa, että tähän elämässäni mä oon tullu - epärunollisia, repiviä tekstejä ja sanoja joihin sotkeutua totuutta selvitellessä takinkääntäjä on runokooste vuoden 2022 runoista / novelleista / idk man suurinpiirtein aikajärjestyksessä ...
