hämähäkinseittejä -
kesäillan aurinko saa ne kimaltelemaan oviaukon kulmassa näkyvämpinä kuin koskaan.
se hymyilee mulle, kesakot sen kasvoilla näyttää aina uusilta.
mä yritän maalata mun sanoilla, kosketuksella, kaikella sillä;
värejä, joita se ei näe,
joita se ei osaa nähdä.
se on perfektionistinen taidemaalari.
pitkä siveltimen veto, kangas sysimusta.
eikä se osaa käsitellä sävyjä, sekoittuneet harmaaksi käsitykset niin moraalista kuin valokuvistakin.
mun maailmankuvalle se naurahtaa hiljaa, työntää totisena kauemmaksi.
platonista rakkautta, romanttinen lähinnä lauantai-illan haaveskenaario.
mut miten se voisikaan ymmärtää mua?
kun sille sateenkaarikin on vaan värejä taivaalla.
YOU ARE READING
takinkääntäjä (runot22)
Poetryjoskus mua naurattaa, että tähän elämässäni mä oon tullu - epärunollisia, repiviä tekstejä ja sanoja joihin sotkeutua totuutta selvitellessä takinkääntäjä on runokooste vuoden 2022 runoista / novelleista / idk man suurinpiirtein aikajärjestyksessä ...
