I want to make You mine

9. Samassa sängyssä

Jungkook retuutti Taehyungin ulos autosta ja raahasi tämän kiireellä asuntoonsa, ettei kukaan vaan ehtisi nähdä kännissä hoippuvaa Taehyungia hänen seurassaan. Taehyung ei meinannut huojunnaltaan pysyä pystyssä, joten Jungkook joutui pitelemään tätä olkapäistä kiinni, jottei tämä horjahtaisi kumoon.

Jungkook haistoi vain Taehyungin voimakkaan alkoholin hajun ja nyrpisti nenäänsä paheksuen. "Mitä sä oikeen joit? Ja kuinka paljon?"

"Ymmm... eka otin tuopin olutta, taisin ottaa toisenkin, sitten join muutaman kivan värisen koktailin... kokeilin pari, kolme, ehkä neljä erilaista shottia ja sitten... mulla oli viski, mutta sä heitit puolet siitä pitkin lattioita, joten ei enempää." Taehyung lateli ylpeänä.

"Toiko on sun mielestä vähän!? Oot ihan änkyräkännissä! Mieti miten olis käynyt jos en olis tullut hakemaan!?" Jungkook oli yhä todella vihainen Taehyungille.

"Kuule sä et ees tiiä mitä kunnon juominen on! Tää ei ollut vielä mitään, ei tunnu missään. Oon kyllä vetänyt kymmenenkin kertaa enemmän juotavaa ja pärjännyt ihan omin avuin." Taehyung selitti uhmakkaasti humalatilasta aiheutunut rohkeus oikein hehkuen.

"Oliko nyt niin vaikeeta pysyä täällä niin kuin käskin? Oli sitten ihan pakko mennä ryyppäämään! Jos olisit halunnut oisin mä voinut ihan kotiinkin sulle viinaa ostaa jos niin teki mieli. Etkö sä vieläkään tajua, kuinka vastuuton sun teko oli!?" Jungkook torui edelleen raivoa kiehuen.

"Halusin vaan nähdä millaista yöelämä täällä on. Ei ollut yhtään niin jännää kuin Pariisissa, tiedänpähän nytten. Ja sitä paitsi, oon ollut jo tarpeeksi kauan tässä pienessä asunnossa päivät pitkät ilman tekemistä, en mä sellaista kestä." Taehyung selitteli yrittäen perustella tekonsa parhain keinoin oikeutetuksi, vaikkei se sitä ollutkaan.

"Et sä oo vieläkään millään loma-elämysmatkalla täällä! Mä oon oikeesti TODELLA vihainen siitä kuinka toimit. Odotin sulta aivan jotain muuta..."

"Anteeks, Jungkook! Mä en haluu, että oot vihainen! Oon oikeesti tosi pahoillani, tiedän, että petin sut! Ei ois pitänyt vaan lähteä ilman sun lupaa minnekään." Taehyung katui itku silmässä. Hänestä oli kamalaa nähdä miten Jungkook oli niin vihainen hänelle.

"Eikä sulla ees oo henkkareita! Mieti sitä! Jos poliisit ois pidättäneet sut niin ei muuten tilanne oiskaan näin helppo! Oo onnellinen, että saat kuulla sun kunnian vaan multa!" Jungkook jatkoi yhä tuohtuneena, vaikka alkoikin nähdä hiljalleen, että Taehyung oikeasti oli pahoillaan. Ehkä hän voisi antaa anteeksi.

"Mä tiiä! Lupaan, etten lähde enää yksin mihinkään! Se oli paha virhe ja oon oikeesti pahoillani!" Taehyung alkoi pillittää epätoivosta.

"Nyt riittä! Saat anteeks, mutta jos yrität kerrankin vielä jotain minkä oon kieltänyt, en oikeesti enää ole näin kiltti. Saat lähteä saman tien jos vielä oikkuilet." Jungkook luovutti, Taehyung näytti oppineen läksynsä, mutta tulevaisuudessa pitäisi tätä tiukemmin silmällä.

Taehyung vaikutti jo todella uupuneelta, joten Jungkook - joka oli itsekin aivan kuitti pitkästä päivästä - päätti taluttaa tämän nukkumaan.

"Haluun tupakalle..." Taehyung mumisi hiljaa pää nuokkuen puolelta toiselle.

"Sä et mee kuule enää minnekään, nyt jäät nukkumaa!" Jungkook tiukkasi vihaisena vastaukseksi ja samassa Taehyung romahtikin sängylle.

"Yhmmymmm..." Taehyung mumisi jotain käsittämätöntä itsekseen ja sulki silmänsä tyytyväisenä saatuaan tyynyn päänsä alle.

"Päätit sitten laittaa parhaat vielä päällekin..." Jungkook katseli Taehyungia, jolla oli sama hieno beigen värinen puku kuin saapuessaan. "Et sä nyt ihan noin voi jäädä nukkumaan", hän huokaisi päätään pudistellen.