I want to make You mine

10. Lapset töihin mukaan päivä

Kerrankin Jungkook sai herätä maanantaihin ilman huolta kouluun menosta. Jonkin koulutuksen takia ketään opettajista ei päässyt luennoimaan, joten maanantai määrättiin vapaaksi. Tiedossa olisi siis vaan muutaman tunnin iltavuoro museolla.

Aamukahvin ja voileivän ääressä Jungkookilla oli aikaa ajatella rauhassa ja selailla puhelinta sillä välin kun Taehyung nukkui päätään selväksi. Ajatus siitä, että hän jättäisi Taehyungin yksin kotiin eilisen päivän jälkeen ei tuntunut vielä tarpeeksi luottavaiselta.

Jungkook ei keksinyt muuta vaihtoehtoa kuin ottaa Taehyungin mukaansa töihin. Onneksi hän ei ollut missään asiakaspalvelu hommissa vaan joutuisi pelkästään valvomaan kävijöitä, joten kyllä hän pystyisi samalla hoitamaan Taehyungiakin. Sehän olisi sama kuin raahata maailmaa tutkiskeleva seikkailunhaluinen lapsi mukaansa, mutta parempi niin. Eipähän Taehyung pääsisi tekemää mitään muuta vaikeuksiin johtavaa yksin ollessaan. Kyllähän aina joskus kollegatkin pitivät "lapset töihin mukaan" päiviä. 

Edellinen ilta oli ollut ihan liikaa niin Taehyungille kuin Jungkookillekin, joten ehkä perus arki pääsisi taas vähän tasoittamaan tilannetta tuoden takaisin maan pinnalle.

Keskipäivällä Taehyung viimein heräsi ja kömpi vaivalloisesti ylös sängystä edellisen päivän muistot melko hämärinä ja pää jomottaen. Jotain yksittäisiä hetkiä hänen mielessään kuitenkin oli; Jungkook oli raahannut hänet pois yökerhosta, kotiin päästyä tämä oli räyhännyt kunnolla toitottaen miten väärin oli lähteä yksin ulos ja vienyt jossain kohtaa hänet nukkumaan.

Jostain syystä Taehyungille oli jäänyt myös sellainen mielikuva, että Jungkook olisi nukkunut hänen vieressään. Hän muisti miten oli käpertynyt jonkun kainaloon ja juuri kun hän oli nukahtanut se joku oli silitellyt hänen hiuksiaan. Olisiko se oikeasti saattanut olla Jungkook!?

"Huomenta vaan... vai pitäiskö sanoa päivää?" Jungkook tervehti keittiöön laahustavaa Taehyungia.

"Ai kello onkin noin paljon!" Taehyung huudahti kauhistuneena tajutessaan nukkuneensa kahteen asti päivällä.

"Ei se mua haitannu, olipahan vähän aikaa rauhallista." Jungkook totesi itsekseen.

"Ota muuten kahvia, ja kato ite mitä haluut aamupalaksi, mä oon syönyt jo ammoin."

"Öööh... joo." Taehyung nyökkäsi hieman vastahakoisena, kaatoi itselleen kupin kuumaa kahvia ja otti kaapista jogurttipurkin. Hän asettui istumaan pöydän ääreen Jungkookia vastapäätä ja lusikoi hiljaa jogurttia suuhunsa.

"Tänään en jätä sua yksin, tuut mun mukaan." Jungkook totesi äkkiä ja Taehyung yllättyi tiedosta.

"Ihan tosi!? Minne!?"

"Museolle. Mulla alkaa parin tunnin päästä vuoro niin saat olla sillä aikaa siellä mun kaa ja katella niitä tauluja." Jungkook selitti.

"Aah, okei." Taehyung totesi hieman pettyneenä. Hän oli odottanut jotain jännempää, mutta kävihän sekin, kunhan pääsi vähän ihmisten ilmoille.

"Jungkook, nukuitko sä muuten mun vieressä viime yönä?" Taehyung ei saanut tätä kysymystä millään mielestään, joten hänen oli pakko kysyä se pois.

Jungkook kalpeni kuultuaan Taehyungin kysymyksen ja jäi tuijottamaan tätä sanattomana - hän oli olettanut, ettei Taehyung takuulla enää muistaisi siitä mitään.

"Taisit olla vaan niin kännissä, että kuvittelit, ei mitään sellaista ollut!" Jungkook kiisti nopeasti ja pakotti liian ilmeselvästi esiin pyrkivät tunteensa pois.

"Harmi..." Taehyung ei tiennyt täysin oliko niin oikeasti tapahtunut vai oliko kaikki ollut pelkästään hänen kauniiden unelmiensa aikaansaamaa kuvitelmaa. Vaikka se olisi pelkkää unta vaan ollutkin, niin ainakin ihanaa se oli ollut.