The so called "Secret" [GxG]

3|Kolmas

Mä istuin lauantai iltana sängylläni ja katsoin, kun luokkalaiseni spämmi viestejä ja typeriä tarroja luokan viesti ryhmään.

Mut oltiin ensimmäistä kertaa lisätty luokan ryhmään. Mä olin myös pitkästä aikaa vaihtanut numeroita kenenkään kanssa. Viimeksi vaihdoin numeroita netti-kaverini kanssa, muttei me edes koskaan soiteltu toisillemme.

Ja se oli ollut Yuta, joka numeroani oli pyytänyt. Tai olihan meidän opettaja sitä käskenyt tekemään niin, mutta se oli Yuta. Yuta, se jonka nimen olin kirjoittanut vihkooni jo satoja kertoja. Se josta otin salaa kuvan, tämän nukkuessa.

Ja tälläkin hetkellä kirjoitin "Yuta pyysi puhelinnumeroani." jo sadatta kertaa. Se oli outoa, miten tein typeriä asioita. Ihan vain ykskaks.

Reaktioni Yutan puhuessa minulle olivat tuntuneet oudoilta. En koskaan ollut tuntenut samankaltaista, niin hyvää, mutta samaan aikaan niin pelottavaa oloa.

Se miten Yutan ääni sai minut reagoimaan oli jotain todella outoa. Vaikka hän olisi vain huokaissut olisin varmaan saanut sydänkohtauksen tai reagoinut paljon pahemmin. Ehkä olisin saanut kohtauksen!

Mutta mitä hittoa minä pöpisen? En minä Yutaan ollut ihastunut ainakaan, eikä me edes oltu ystäviä tai mitään. Yutalla oli vain mukava nimi, jota ei kuullut Suomessa ainakaan yleensä, hän vain oli kiinnostava ja hänestä lähti erilaisia viboja kuin muista ihmisistä.

Mitä hittoa mä selitän?

"Ulpu?", Äitin ääni kuului huoneen oveni takaa ja säpsähdin sulkien puhelimeni äkkiä, ennen kuin äiti asteli sisälle. "Lähdetkö kauppaan mukaan?"

Mä nyökkäsin päätäni, sillä en mä nyt ainakaan kotona halunnut olla jumittamassa ja lukemassa luokkalaisten viestejä odottaen, että Yuta olisi kirjoittanut sinne jotain. Joka varmasti oli hyvin epätodennäköistä, sillä tyttö ei ollut vielä tämän viikon aikana sinne kirjoittanut mitään.

Ja mistä minä tiesin? No en ole ainakaan joka päivä koulun jälkeen stalkannut sitä ryhmää, samalla kun muut pyysivät läksyjen vastauksia.

En minäkään sinne vielä ollut laittanut mitään. Enkä oikeastaan edes ymmärtänyt miksi minut sinne lisättiin, mutta ainakin minut oltiin käsketty lisäämään sinne.

Työnsin kärryjä ja selasin Instagramia, jossa seurasin vain tyttöbändejä tai ryhmiä ja random solisteja samalla, kun äiti lappasi ostoksia kärryihin.

"Kenelle sä juttelet?", äiti yhtäkkiä kysyi minun nostaessa katseeni kännykän ruudusta.

"En kenellekään, kun selaan Instaa", vastasin tälle kulmat koholla ja tämä nyökytteli ihmeissään päätänsä. Äiti vähät välitti sosiaalisesta mediasta, eikä se ymmärtänyt sen tarkoitusta.

"Mennään kassalle, olen valmis", äiti lopulta sanoi, mutta pysähtyi ja kääntyi katsomaan minua. "Olisitko sinä tarvinnut jotain?"

Pudistin päätäni tykäten Twice-tyttöryhmän julkaisusta ja lähtien sitten lopulta seuraamaan äitiä kassoille. Äiti alkoi lapata ostoksia liukuhihnalle ja mä laitoin mun puhelimen taskuuni nostaen sitten katseeni kassatätiin.

Mä aloin äkkiä auttamaan äitiä ja kun me oltiin vihdoin saatu kaikki ostokset nostettua hihnalle, niin äiti käski mun mennä pakkaamaan ostoksia.

Mä menin suoraan huoneeseeni, kun saavuimme kotiin. Spämmiminen luokan ryhmässä oli loppunut jo aikoja sitten, eikä Yuta ollut laittanut ryhmään mitään.

Ei sillä että mua olisi kiinnostanut. Mä vaan olin tylsistynyt, enkä tiennyt mitä muuta mä olisin tehnyt.

Ketä mä huijaan?