I want to make You mine

12. Safiirikorvakorut

Taehyung ja Jungkook viettivät sen päivän luppoaikaa rauhassa kotona. Jungkookin olo oli melkein parantanut, joten hän teki reippaasti koulutehtäviään ja Taehyung loikoili sohvalla välillä tv:tä, välillä puhelintaan tuijottaen.

Vasta joku aika sitten Taehyung oli ollut aivan tietämätön näistä modernin maailman teknologia ihmeistä, mutta oli jo siinä lyhyessä ajassa oppinut tuohon elämäntyylin nopeasti. Jungkookin lisäksi "uudessa ajassa" parasta oli ehdottomasti koukuttavat k-draamat ja somen ihmeellinen maailma.

"Tiedätkö Jungkook, musta vois varmaan tulla ihan suosittu instassa..." Taehyung pohdiskeli.

"Ja mistäs niin päättelet?" Jungkook kohotti kulmakarvaansa haastaen.

"Luulen, että mä nyt osaisin tuottaa sellaista sisältöä mistä ihmiset tykkää. Näytän hyvältä ja käytän kauniita vaatteita, sitähän ihmiset haluu vaan nähdä." Taehyung perusteli.

"Oot sitten todella itsetietoinen ja ylpeä selvästikin itsestäs!" Jungkook hörähti nauruun Taehyungin melkein röyhkeälle olemukselle.

"Ei mulla oo koskaan ollut tapana itseäni pitää huonona tyyppinä. Teen mun omat päätökset ja vaikka ne ei läheskään aina oo oikeita, seisoin kuitenkin niiden takana."

"No... onhan sekin vahvuus jos on hyvä itsetunto." Jungkook kohautti olkapäitään jääden miettimään asiaa.

Jungkook ei ollut aiemmin tavannut niin suorasukaista ja rohkeaa ihmistä kuin Taehyung oli, mutta se tavallaan viehättikin häntä. Taehyung oli karismaattinen, rohkea, optimistinen ja seikkailunhaluinen - kaikkea sitä mitä Jungkook ei ollut, mutta olisi kipeästi halunnut olla. Taehyung herätti hänessä yhtä aikaa niin kiinnostusta, kunnioitusta, kuin kateuttakin. Aivan kuin Taehyung olisi täyttänyt ne kohdat Jungkookissa, jotka eivät olleet hänen vahvuuksiaan.

"Öm... huhuu?" Taehyung heilutti jää veistokseksi jähmettyneen Jungkookin edessä kättään tuoden tämän huomion takaisin hetkeen.

"Joo! Niin!" Jungkook säpsähti hereille.

"Mitä me tehdään loppuilta? Tiesitkö, että mä en enää oo täällä hirveen pitkään. Täysikuuhun on enää reilu viikko aikaa, enkä oo juurikaan päässyt käymään missään." Taehyung toivoi, että olisi voinut nähdä kaupunkia Jungkookin kanssa ja luoda muistoja Soulista, sekä uudesta ystävästään, ennen kuin siihen ei enää olisi mahdollisuutta.

Juuri kun Jungkook oli avaamaisillaan suutaan vastatakseen jotain, ovikello soi keskeyttäen keskustelun. Hän jäi hipihiljaa istumaan paikoilleen, toivoen, että kutsumaton vieras lähtisi ja viittoi myös Taehyungia pysymään hiljaa.

Pian kuului kuitenkin toinen pimputus, jota ei voinut enää ignoorata. Jungkook raahautui ylös sohvalta ja meni ovelle, "Kukahan siellä nyt mahtaa olla?"

"En kai tullut pahaan aikaan, Kookieskoo?" Oven avautuessa tunnelma muuttui sekunnista aurinkoisemmaksi kun tädin iloiset kasvot tervehtivät oven suussa.

"Täti!" Jungkook hihkaisi innoissaan ja kapsahti naisen kaulaan iloisesti yllättyneenä. "Sä et tuu koskaan pahaan aikaan, oot aina odotettu kylään! Tuu sisään vaan!"

"En ehtinyt ilmoittaa etukäteen kun tuli ihan extempore matka tänne kun muutamat ystävät kutsui huomiselle illastamaan. Ajattelin sitten samalla tulla täältä sun kautta kun ei olla niin pitkään nähty." Täti selitti innoissaan ja levitti tuomisiaan keittiön pöydälle.

"Ihanaa kun tulit käymään, täti! Mulla on ollut niin ikävä!" Jungkook unohti hetkeksi kaiken kun tädin läsnäolo valtasi huoneen.

"Miten oot pärjäillyt? Onko koulussa kaikki hyvin?" Täti kyseli huolehtivaisena ja tarkasteli siskon poikaansa.