The so called "Secret" [GxG]

5|Viides

Mä istuin tekonurmikentän katsomon alla ja katsoin sieltä, kun kaksi koulua kilpaili yleisurheilu lajeissa. Koko koulu istui katsomon ääressä, mutta mä en oikeastaan halunnut olla heidän seurassa.

Tekonurmi rapisi kun joku käveli mun lähellä ja lopulta se joku istui mun viereeni ojentaen vesipulloa.

"Kannattaa juoda, täällä on aika kuuma", mukava ääni sanoi ja mä vilkaisin viereeni hämmästyen siitä, että Yuta oli ojentamassa mulle vesipulloa ja istumassa mun vieressä.

Mulla olikin yhtäkkiä ihan erittäin kuuma.

"Kiitti", sanoin ja otin vesipullon tältä vastaan. Yuta istui mun vieressä nojaten polviinsa ja hörppien omaa vettänsä. Mäkin otin pieniä hörppyjä omasta vesipullostani.

"Mikset sä osallistunut?", Yuta lopulta kysyi ja mä nielaisin raskaasti veden alas. Se varmaan piti mua läskinä joka ei jaksanut liikkua, sitten te tekisi musta pilaa ja kertoisi sen kavereille, kuinka laiska mä olen.

"Mä en oo hyvä urheilussa", vastasin lopulta hiljaa näpräten sormieni kynsinauhoja.

"Okei", Yuta vastasi ja nousi seisomaan mun viereen. "Mun vuoro mennä juoksemaan", se sanoi ja mä olin varma, että näin jotain hymyn tapaista sen huulilla.

Se varmaan oli sen tapa ilkkua mulle.

Se heilautti mulle kättään, mutten mä kehdannut heilauttaa takaisin, sen kaverit olisi varmaan nauranut mulle. Sanoisivat varmaan: "Luuliko se oikeasti, että sä puhuisit sille vapaaehtoisesti?" tai jotain yhtä järkevää.

Mä otin hörpyn vedestä ja menin istumaan vähän piilosemmalle, kuitenkin nähden, kun Yuta meni omalle aloituspaikalleen.

Ja hetken päästä kuului laukaisu ja kilpailijat lähtivät juoksemaan täyttä. Mä olin yllättynyt, että monet lihaksikkaan näköiset pojat eivät pärjänneet heidän edessä juoksevalle tytölle.

Yuta juoksi maaliin ensimmäisenä ja sai kavereiltaan, luokan tytöiltä ja parilta pojalta hurrauksia ja taputuksia.

Mäkin olisin halunnut olla hyvä urheilussa, ehkä sitten joku olisi taputtanut mullekkin.

Mä nousin nurmikolta, koska mun oli ihan pakko päästä vessaan. Mä olin kerennyt litkittää koko pullollisen vettä ja nyt se kaikki vesi halusi ulos.

Meidän koulu oli onneksi siinä tekonurmikentän vieressä, vaikka niin oli se toinen ylä-astekkin. Koulujen välissä oli autotie, tekonurmikenttä ja toinen autotie toisella puolella.

Mä lähdin ylittämään suojatietä ja mua vastaan tuli porukka toisen koulun oppilaita. Miksi ne oli meidän koulun puolella?

Asiahan ei kuulu minulle, sanoin itselleni.

Yksi niistä pojista tönittiin minun eteeni ja mä yritin kiertää tämän, mutta tämä otti kädestäni kiinni ja katsoi hetken kavereitaan, ennen kuin päästi mun kädestä irti.

Kukaan tuntematon ei ollut hetkeen koskenut muhun. Ja ainoat asiatt mitkä mun päässä pyöri sillä hetkellä oli: pakoon, kiusaaja, pakoon, lyönti, pakoon, potku, pakoon, kilju, juokse.

"Onks sulla snäppiä?"

Mä katsoin maata ja yritin ohittaa poikia, mutta se eteeni tönitty poika astui joka kerta eteeni, kun yritin lähteä ja se todella aiheutti kyyneleitä silmiini.

"Hei, osaatko sä puhua?", tämä kysyi naurahtaen. "Mikä sun nimi on? Vai kutsunko mä sua vaan Mikki-mutellaksi?", se kyseli ja yritin pidätellä kyyneleitä parhaani mukaan. "Onko sulla sitä snäppiä?"

Mä yritin uudelleen ohittaa sitä poikaa ja tällä kertaa se ei tullut eteeni. Helpotuksen virta kulki mun lävitseni, kun aloin ottamaan isoja harppauksia kouluani kohti.