Suicide Note...

Hah mikä viiltely

Anni*

Kävelin yksikseni koulu käytävillä suunnistaen biologian luokkaan.
Käytävällä tuli vastaan kiusaajiani mutta hautauduin vain syvemmälle huppuni sisään ja kävelin ohi.
Ihme kyllä mutta kukaan ei edes kampannut tai lähtenyt seuraamaan.

Kellot soi ja lähdin vähin äänin luokasta pois.
Aloin miettimään yhtä asiaa josta olin lukenut netistä.
Viiltely
Olisiko se oikeasti vapauttavaa?
Auttaisiko se oikeasti?
Saisinko siitä paremman olon?

Kysymykset vain leijailivat päässäni.
Haluaisin saada edes yhteen niistä vastauksen mutta miten?
Lupasin itselleni etten tekisi sitä koskaan.
En voi pettää lupaustani!
Enhän...

************************************

Kotona ei ollut ketään.
Saisin siis olla täysin yksin varmaankin koko päivän. Se ei haitannut koska olen jo liian tottunut siihen.
Aina äiti ja puoli-isä olivat myöhään yöhön töissä ja sen jälkeen vielä tekivät kaikkea yhdessä ilman minua.
Tästä kaikki voivat siis päätellä että olin yksin... Aina.
Ihan aina.

Tein matikan tehtäviä kiireellä koska läksyt tulisi olla tehty ennen äitin ja Eliaksen eli puoli-isäni tuloa kotiin.

Sain matikan tehtyä ja siirryin äidinkieleen.
Äidinkieli on aina ollut ihnokkiaineeni koska olen siinä aivan älyttömän huono.
Ikinä mikään ei jää päähän ja sen takia viime todistuksessa oli äikkä 6 ja koenumerot ovat viiden ja seitsemän välillä.

Sain jollain ihmeellä eli netin avulla äikän läksyt tehtyä joten siirryin aineeseen jossa olin taas melko hyvä.
Tokarissa oli 10 ja kokeista lähes aina kymppi tai ysi.
Se aine oli historia.
Historia oli vain yksinkertaisesti parasta!
Olin siinä hyvä joten sain läksyt tehtyä noin 10minuutissa.

************************************

"Moikka kulta" kuului äitini huuto eteisestä.
"Moi" vastasin sen minkä jaksoin koska läksyjen jälkeen väsyttää aina aivan liikaa.
Ja aina kun ajattelee edes koulua päähäni tulvii ne sadat kerrat kun minut on kampattu koulun kivikovalle lattialle naama edellä ja naurettu päälle.
Olen siis tekosyiden ammattilaiskeksijä koska en koskaan halua kertoa äidilleni sitä että minua kiusataan.
Ei ei ikinä.

Äiti huusi minua syömään mutta viime aikoina minusta on tuntunut kuin ruokahaluni olisi kadonnut kokonaan.
Minulla ei ollut juuri koskaan nälkä ja se hieman ahdisti.
Minun ei tehnyt mieli syödä joten vastasin vain äidilleni että ei ole nälkä tai jotain sinne päin.

Aina kun mua väsytti tai ahdisti aloin miettimään kaikkia tosi outoja asioita kuten miltä tuntui satuttaa itteensä, miltä tuntuis kuolema, jäiskö kukaan kaipaamaan mua tai kiinnostaisiko ketään edes lähtöni...

*Se olis siinä:D ei tällä kertaa kovin pitkä mutta olkoot. Ideoita saa laittaa tulemaan seuraavista luvuista ja kirjoitusvirheistä saa ilmottaa. Love you all<3