Black Tiger [Taekook]

[5] "Tutut kasvot"

˚✧₊ Luku 5. "Tutut kasvot" ˚✧₊
_________________________

『𝐓𝐚𝐞𝐡𝐲𝐮𝐧𝐠 𝐩𝐨𝐯』

Istun aamupalapöydässä mussuttamassa leipiäni, sekä ryystäen tummaa kahvia vakio kahvimukistani. On kulunut kaksi päivää siitä mitä sinä yönä minulle kävi. Olen edelleen aivan häkeltynyt, miten Jungkook ei muista yhtikäs mitään. Ihan kuin jokin tai joku toinen olisi sinä hetkenä vallannut nuoremman kehon.

"Huomenta kultaseni." äitini saapuu keittiöön säteilevä hymy kasvoillaan. Äitini kun on aamu ihminen ja kun taas minä en.
"Huomenta." toivotan tuolle hymähtäen ja samalla hörpäten kahvia ajatuksissani.
"Taehyung, voi olla että en tule tänään kotiin yöksi nukkumaan." äitini kertoo hymähtäen ja lähtee selkeästi vessaan pakkeloimaan.
"A-ahaa..." sanon itsekseni hiukan ahdistuneena, sillä siitä yöstä lähtien en ole nukkunut öitäni hyvin ja melkolailla äitini vieressä turvassa.

Kun olen saanut aamupalan vedettyä hetulaan vien katseeni puhelimen ruudulle ja huomaan kellon olevan jo puoli seitsemän. Ei hemmetti mähän pian myöhästyn koulusta. Vedän nopeasti kimpsut ja kampsut mukaani ja sanon heipat äidilleni samalla lähtien ulko-ovesta pihalle. Päästyäni ulos suuni loksahtaa auki, kun näen valkoista lunta maassa.
"Ei hemmetti." ärähdän ja yritän pikaisesti kävellä bussipysäkille, sillä tällä kelillä ei juosta ellei halua lentää perseltteen ja nolata itsensä ihmisten nähden.

Kuitenkin loppuen lopuksi pääsen bussipysäkille ilman liukastamatta, wow mikä saavutus. Istahdan penkille, mutta en kauaakaan ehdi istua kun näen jo sinisen bussin saapuvan pysäkille. Nousen nopeasti ylös ja kipitän bussiin, joka on täpösen täynnä. Mahtavaa nyt sitten seistään koko helvetin pitkän matkan. Siinä sitten seisten tuijottelen ihmisiä, niinkuin aina. Tiedän, että tuijottelu ei ole okei mutta minä tykkään tuijotella ja miettiä minkälainen ihminen olisi kyseessä.

Jonkun minuutin päästä huomaan Jungkookin bussin takapenkeillä kuunnellen musiikkia ja katsellen ikkunasta ulos. Käännän nopeasti katseeni muualle. Olen vältellyt nuorempaa koko viikonlopun ajan. Tosin ei tuokaa ole mitään viestejä pistellyt. Selkeästi meitä molempia vaivaa se kumma yö, mutta tosin miksi ei vaivaisi.

Pian bussi pysähtyy kouluni bussipysäkille ja on aika poistua kyydistä samalla kiittäen kuskia. Pidän katseeni puhelimen näytössä samalla kipittäen koulun porteista sisään muiden oppilaiden kanssa. Päästyäni koulun sisätiloihin lähden etsimään kyseistä luokkaa missä on tuntini. En ole viellä paljoakaan tutustunut uuteen kouluuni, joten haahuilen ja paljon käytävillä. Vähän aikaa haahuiltuani käytävillä huomaan blondin pitkähiuksisen tytön pitäen kurssin kirjoja käsissään.

"H-hei anteeks, mutta osaisitko sä kertoa missä on luokka A105." kysyn tytöltä ujosti hieroen niskaani.
"Moikka! Tottakai voin, mäkin olen menossa sinne." tyttö kertoo pirteästi sädehtivä hymy kasvoillaan.
"Seuraa vaan mua." blondi lisää ja lähtee sipsuttelemaan käytävää kohti.

Minä puolestani vain nyökkään, lähden seuraamaan lyhyttä tyttöä ja pian meidän välillemme laskeutuu ahdistava hiljaisuus, sillä vain monien opiskelijoiden, lukuun ottamatta meidän kenkien kopsutus kuuluu käytävillä. 

"Anteeks tästä hiljaisuudesta... Mä en osaa lähestyä ihmisiä." tyttö kertoo naurahtaen epävarmasti.
"Hei ei se mitään... sama täällä." sanon naurahtaen takaisin.
"Mun nimi on Park Soo-Min." tyttö esittäytyy.
"Kim Taehyung." esittäydyn takaisin.