I want to make You mine

21. Maalaustunti Seinen rannalla

Sen jälkeen kun Taehyung oli saanut Jungkookin avulla korut onnistuneesti takaisin haltuunsa, tuntui tilanne ihan uskomattomalta. Kaikki menikin niin helposti ilman ongelmia. Kerrankin kaikki onnistui kuin suunniteltua, mutta se ei riittänyt.

Tilanteesta olisi pitänyt olla iloinen, mutta niin Taehyungin kuin Jungkookinkin mieliala laski sitä mukaan, mitä lähemmäs Jungkook paluupäivä alkoi lähestyä. Heidän yhteinen aikansa ei vaan voinut loppua niin nopeaan.

Viimeisistä yhteisistä hetkistään he päättivät ottaa kaiken ilon irti. Taehyung näytti Pariisin kauniita nähtävyyksiä ystävälleen; he kävivät Louvressa katsomassa taiteen klassikoita, joivat päiväkahveja pienissä katukahviloissa ja viettivät pitkiä iltoja keskustellen ja katsellen valoissa loistavaa Pariisia. He alkoivat viihtyä yhä enemmän toistensa seurassa ja tunsivat itsensä ensimmäistä kertaa elämässään niin vilpittömän onnellisiksi.

Jungkook mietti pelolla sitä kuinka hän pian palaisi takaisin kotiinsa ja olisi taas aivan yksin pienessä asunnossaan opintoineen. Taehyung taas ei tiennyt mihin suuntaan jatkaa elämäänsä kun hänellä nyt kerran oli rahat elämiseen. Mitä hän kuitenkaan tekisi sillä kaikella yksin?

Onneksi Hyun-min ja Hyun-sik eivät tulleet missään vastaan ja korut pysyivät Taehyungin kotona turvassa. Mikäli niiden katoaminen oli huomattu saattoi vain arvailla kuinka raivoissaan ja hämillään veljekset tästä olivat. Osasivatkohan he arvata, että Starlightista kadonnut Taehyung oli kaiken takana?

Taehyung ja Jungkook elivät viimeisiä yhteisiä hetkiään onnellisina, samaan aikaan alitajunnan muistuttaessa, ettei sitä jatkuisi enää kauaa.

"Mä muistin muuten just mun lopputyön! Oon ehtinyt maalata vaan pari maalausta ja tarviin niitä kymmenen. Siis oon unohtanut kaikki koulujutut tän muun härdellin keskellä! Oon kyllä pulassa." Jungkook sanahti paheksuen omaa vastuuntunnotonta käyttäytymistä.

"Voidaan mennä maalaamaan, multa löytyy tarvikkeita. Tiedän yhden hienon paikan, josta saisi maalattua kauniita maisemakuvia." Taehyung ehdotti oitis ja alkoi kerätä maali putkiloita ja pensseleitä kasaan.

"Kiva! Mennään vaan!" Jungkook totesi innoissaan ja lähti pukemaan asiallisemmat vaatteet  päälleen, koska luonnollisesti hän ei voinut käyttää huppariaan ihmisten ilmoilla Pariisissa.

Kaksikko kulki etäämmälle kaupungin keskustasta, jossa asutus oli harvempaa ja luonto sai valtaansa. Päivä oli aurinkoinen ja poikkeuksellisen lämmin. Vaikka puut olivatkin vielä lehdettömiä ei maisema ollenkaan tuntunut niin karulta siinä kirkkaassa paisteessa. Luurankomaiset puut kurkottelivat jo auringon puoleen odottaen kärsimättöminä kevättä.

Jokea pitkin kulkivat noin kymmenen minuutin väliajoin pienet höyrylaivat ja harvakseltaan muutama pariskunta oli päiväkävelyllä joen varren soratiellä, muuten oli aivan autiota. Kaikki oli kuin käsikirjoitettu hetkeä varten, jonka Jungkook ja Taehyung saisivat omistaa toisilleen.

Katsahtaen hyväksyvästi ympärilleen Taehyung pysähtyi viimein joen penkereelle ja asetti heille molemmille maalaustelineet osoittamaan veteen päin. "Jäädään tähän", hän totesi ja alkoi kaivaa laukustaan esille maalaustarvikkeita.

Jungkook katseli mietteliäänä maisemaa ja suunnitteli jo kuinka sommittelisi näkemäänsä kankaalle; millaisin siveltimen vedoin ja millä värisävyillä hän jättäisi muiston tuosta kauniista päivästä elämään.

"Täällä on mukavan rauhallista, täydellinen paikka maalata!" Jungkook totesi leveästi hymyillen. Hän oli kerrassaan täynnä inspiraatiota ja aloitti heti maalaamisen kun sai tarvikkeet käsiinsä.

Vaikka kaikki olikin vielä melko harmaata, toi Jungkook maalaukseensa kirkkaimmat ja kauneimmat värit, jotka sävyttivät maailman paremmaksi paikaksi - kuin kiiltokuvan. Vaikka onnen tunne olikin hetkellistä, se sai kaiken näyttämään niin kauniilta ja täydelliseltä, edes hetken.