I want to make You mine

22. Katkeransuloisia kyyneleitä

"Eihän nyt murehdita liikaa. Mä lupaan, että tuun heti seuraavan täydenkuun aikaan takaisin sun luokse ja nähdään, eikö niin?" Taehyung selitteli kuin pikkulasta rauhoitellen. 

Jungkook keräsi viimeiset tavaransa mukaan ja antoi katseensa kulkea viimeistä kertaa Taehyungin asunnon läpi, joka oli kuukauden aikana ehtinyt muuttua hienostuneisuudestaan huolimatta mukavan kotoisaksi. Vaikka koko matka oli alkuun tuntunut pelkältä absurdilta ja hullulta idealta, tajusi Jungkook lähdön hetkellä, että se oli ollut oikeastaan parasta hänen siihen astisessa elämässä. Hän oli saanut kokea ja nähdä kaikkea - juuri sellaisen henkilön kanssa, jonka kanssa rakasti viettää aikaa.

"Pitäiskö mun vielä vaihtaa vaatteet?" Jungkook kysyi ja katsoi yllään olevaa pukua, jonka oli Taehyungin vaate arsenaalista saanut lainaansa.

"Ei tarvii, sä sa pitää kaiken. Toi puku sopii sulle... kenties tarviit sitä vielä joskus." Taehyung vastasi ja kuljetti kättään pitkin Jungkookin käsivartta.

"Lähdetäänkö me sitten?" Taehyung joutui hoputtamaan, koska ilta oli pimentynyt ja kuu paistoi kirkkaana taivaalla. Portaali avautuisi pian.

Vastahakoisesti Jungkook nyökkäsi ja he lähtivät kävelemään Starlightille päin. Ihmiset olivat kiireisiä ja nousuhumalassa juhlahumun sokaisemina kadun kulkijat säntäilivät sinne tänne tietäen tai ollen tietämättä päämääränsä. Kukaan ei piitannut kenestäkään, eikä katsonut omaa nenänvarttaan pidemmälle.

Varovaisesti Taehyung hapuili Jungkookin kädestä kiinni ja risti sormensa toistensa lomaan. Yllättyneenä Jungkook kääntyi katsomaan heidän yhteen liitettyjä käsiään ja nosti kysyvän katseensa sitten Taehyungin puoleen.

Viekkaasti hymyillen Taehyung kumartui Jungkookin korvan juureen ja kuiskasi: "Oon aina halunnut pitää sua kädestä, toivottavasti se ei haittaa."

"Ööh, joo... ei kai, mutta onko se ok täällä? Voidaanko me muka?" Jungkook pelkäsi ihmisten arvostelevia ja pelottavan murhaavia katseita. 1920-luvun Pariisi ei vapaudesta ja huolettomuudestaan huolimatta ollut järin suvaitseva paikka.

"Just nyt mua ei kiellä kukaan!" Taehyung huudahti kovaan ääneen niin, että hän sai takuulla kanssakulkijoiden katseet kääntymään heidän puoleen. Taehyung halusi näyttää, ettei piitannut muiden mielipiteistä. Hän välitti vaan siitä, että hänellä ja Jungkookilla olisi kaikki hyvin ja he saisivat olla onnellisia.

"Teit ton tahallas!" Jungkook sihahti punastuneena ja tökkäsi kyynärpäällään Taehyungia niin lujaa kylkeen, että tämä älähti yllättävästä kivusta. Säikähtäneenä hän pahoitteli tekoaan, mutta sai Taehyungin nauramaan vaan entistä enemmän.

"Jaah! Kuule täällä ei tarvis pelätä muita ohikulkijoita vaan sua jo ennemmin!" Taehyung hieroi dramaattista ilmettä tehden kylkeään, huvittuneena Jungkookin suloisuudesta. Ensin tämä teki jotain ajattelematonta ja alkoi jälkeenpäin stressata tekojensa seurauksia. Kaikesta huomasi miten Jungkook oli niin kokematon ja epävarma seurustelu asioissa - mikäli sellaiseksi heidän kanssakäymistään saattoi siinä kohtaa kutsua.

Vilkkaalta pääkadulta päästyään Taehyung teki mutkassa tiukan käännöksen, jotta he välttäisivät Starlightin pääsisäänkäynnin ja ohjasi heidät takaovelle. Varuillaan ympärilleen vilkuillen Taehyung varmisti heidän tietään ja kipitti Jungkookin perässä ullakon ovelle.

Starlightissa ei ollut hirveän paljon ihmisiä sinä iltana ja käytävä oli tyhjä. Kaksikko ei kuitenkaan huomannut nurkan takana seisoskelleita kahta miestä joiden silmään osui vilahdus Taehyungista, ennen kuin he ehtivät pujahtaa ullakon ovesta.

Miehet vilkaisivat toisiaan nyökäten ja tiesivät tasan tarkkaan mitä tehdä.

***