Kaikuvat kuiskaukset

Luku 6: Kaikujen luola

                                         KOULU = ISO ONGELMA.

Kaunis, väreilevä hohde heijastui veden pinnasta, kun hehkuvat sienet valaisivat koko Kaikujen luolan. 

Jotkut huokaisivat astuessaan sisään, toiset taas olivat vain mykkänä ja tuijottivat maata samalla kun Tippukivitähti asteli varmoin askelin kivisen lammikon rantaan. 

"Mitäköhän päällikkö oikein ajattelee?" Myrskypilvi kuiskasi Taittokorvan ei-taittuneeseen korvaan.

"En- itse asiassa tiedä." Taittokorva kohautti olkiaan, ja naaras hymähti.

"Kaikuklaanin kissat!" Tippukivitähti kuulutti, ja erityisesti Ruohovarsi käänsi päänsä nopeasti.

"Olemme kaikki kokoontuneet Kaikujen luolaan, ja toivoisin teidän KAIKKIEN-" Tippukivitähti kääntyi Pilkkutäplän puoleen, "Kunnioittavan esi-isiämme ja minua tässä tilanteessa." 

Taittokorva katseli kun Pilkkutäplä jupisi jotain Pimeäpilvelle.

"Nyt, kaikki juovat pienen kulauksen tästä hopeanhohtoisesta vedestä."

Sinitassu ryntäsi veden äärelle, ja muut seurasivat perässä. Pian lammen rannalla oli sellainen tungos että hyvä kun Taittokorva mahtui edes istumaan sinne.

- Pian -

Taittokorva seisoi Kaikuklaanin kanssa valoisassa, avarassa metsässä. Vähän matkan päässä istui kaunis kermanvärinen naaras. 

"En tiennytkään että tänään kuoli NÄIN monta? Yleensä tulee korkeintaan kolme, sekin useimmin lehtikadon aikaan. Usein ei tule ollenkaan. Uusi ennätys!" Naaras katseli kaikkia kissoja yksitellen.

"Emme me kuolleet, tämä idiootti pakotti meidät tulemaan tänne!" Pilkkutäplä ja Kaariraita huudahtivat ärtyneinä yhteen ääneen, nyökäten Tippukivitähden suuntaan. 

"En ole idiootti." Tippukivitähti huomautti. "Saavuimme pyytämään totuutta."

"Totuutta.. Mistä?" Naaras kysyi.

Tippukivitähti hengitti syvään. "Murhasta."

"Jaa siitä? Iloksenne voin kertoa että Sypressitassu on saapunut Aurinkoniitylle. Mitään muuta?"  Naaras hymyili.

"EI, TULIMME KYSYMÄÄN KUKA SEN TEKI, HÖLMÖ!" Oranssitassu, joka oli muuten hiljainen, oli näköjään menettänyt malttinsa.

"Äläpäs nyt huuda, nuorukainen. Ja niin kuin varmasti tiedät, parantajaoppilas, Aurinkoniityn kissoilla ei ole tapana antaa suoria vastauksia. Niin kuin ei muidenkaan klaanien soturiesi-isillä."

Oranssitassu pyöritti silmiään.

"Asia joka teidän on pakko hyväksyä on että Lumen todellinen väri tulee paljastumaan teille aikanaan. Vain Sudenmarjan sisaren sisar voi tajuta tulevan uhan. Ai niin, kutsukaa minua Voikukkatäpläksi. Olen Aurinkoniityn ja Kuujoen vartija, ensimmäinen kuollut kissa klaaneistanne." Voikukkatäplä lausahti. 

Pian Taittokorvan näkökenttä alkoi huojua ja pian tämä huomasi olevansa taas Kaikujen luolasta.

"SIIS MITÄ IHMETTÄ?" Ruskosydän ihmetteli, käytännössä huutaen.