I want to make You mine

30. Kipeä masu ja satutetut tunteet

"Mihin se Taehyung lähti?" Äiti kysyi jo sammaltaen.

Taehyungin lähdöstä oli tosiaankin kulunut jo yli puoli tuntia, mutta äiti ei ollut sitä vaan tullut huomanneeksi kun vieraita oli hyvästelty tiuhaan tahtiin. Naapurin rouva Seo oli lähtenyt hiljakseen pettyneen tyttärensä kanssa, kun Jungkookilta ei huomiota herunut. Myös Sang-hoonin tytär poikaystävineen oli vetäytynyt huoneeseensa kuhertelemaan. Sang-hoon itse oli sammunut olohuoneen sohvalle liian monen oluen jälkeen. Hämärtyvässä illassa he istuivat enää kolmistaan pöydän ääressä - Jungkook, äiti ja täti.

Se ilta olisi saattanut olla kaunis; kaskaat sirittivät, pienet yöperhoset lepattivat valojen ympärillä ja lämmin ilma tuoksui kukkien makealta medeltä. Kaiken pilasi kuitenkin jäykkä ja varautunut tunnelma.

"Taehyung meni jo nukkumaan, hänen vatsaansa alkoi sattua." Jungkook selitti.

"Voi ei! Oliko ruuassa jotain vikaa? Mielestäni kaikki oli ihan sopivaa, mikäköhän ongelma oli?" Äiti ihmetteli pahoitellen.

"Ei ruuassa ollut mitään vikaa. Taehyungilla on vaan herkkä vatsa, hän saa helposti mahanpuruja." Jungkook vastasi kuivasti.

"No hän vaikuttikin sellaiselta hienostelijalta. Oli oikein päällä jotkut kalliit merkkivaatteet, eikä kelvannut kellekään kunnolla puhua." Äiti nyrpisti nenäänsä.

"Miten voit sanoa tuollaista kun olet tavannut Taehyungin vasta ensimmäistä kertaa?" Jungkook kysyi ällistyneenä. Että hänen äitinsä sitten kehtasikin puhua sillä tavalla Taehyungista - hänen rakkaasta Taehyungistaan.

"No sehän näkyy jo naamasta. Luuleeko hän olevansa jotenkin parempi ja hienompi ihminen kuin me täällä? Mistä olet sellaisenkin tyypin löytänyt kaveriksesi?" Äiti sylkäisi häpeämättömänä suustaan.

"Unnie, Jungkook valitsee itse omat ystävänsä, eikä Taehyungissa ole mitään vikaa." Täti päätyi puolustamaan.

"No mutta tulee nyt tänne, eikä sitten kelpaa olla edes muiden vieraiden kanssa. Vai, että vatsa kipeänä, pyh! Ei vaan halunnut olla seurassa. Jos tullaan kylään, sitten pitäisi myös käyttäytyä sen mukaisesti." Äiti tuhahti paheksuen.

"Ei kukaan tietenkään halua olla seurassa, kun olet tuollainen. Jos kohtelisit muita mukavimmin niin ehkä joku haluaisikin viettää kanssasi aikaa." Jungkook uskaltautui vastaamaan.

"Minussa ei ole mikään vikana, sitä on turha selittää!" Äiti huudahti tuohtuneena. Kaikki oli tietenkin aina muiden syytä, ei missään tapauksessa hänen.

"Tiedätkö Jungkook, odotan jo niin, että tulisit jonain päivänä tänne tyttöystäväsi kanssa. Eikö olisi jo aika alkaa seurustella?" Äiti mankui anovalla äänellä.

"Kyllä mä seurustelen oikeastaan." Jungkook päätti vastata. Olisi äiti mitä mieltä hyvänsä hän päätti sanoa niin kuin asia oli.

"Mitä? Kenen kanssa? Mikset tuonut häntä tänne tänään mukanasi?" Äiti kysyi äkkiä innostuneena.

"Oikeastaan mä toin, jos et huomannut." Jungkook totesi vakaalla äänellä.

"Häh? Kuinka niin? En nyt ymmärrä..." Äiti mietti hetken kunnes nosti järkyttyneenä kätensä suunsa eteen. "Et kai vaan tarkoita, että Taehyung-"

"Kyllä tarkoitan, Taehyung on poikaystäväni, me seurustellaan." Jungkook nyökkäsi varmana.

Molemmat vaikuttivat yllättyneiltä. Täti tiesi kyllä, mutta oli silti yllättynyt kun Jungkook sanoi sen sillä tavalla ääneen ja äiti vaikutti siltä kuin saisi sydänkohtauksen.