I want to make You mine

33. Kirje sadan vuoden takaa

Kolmikko söi tyylikkäässä ranskalais bistrossa perinteisen ranskalaisen päivällisen - äyriäispataa kera kevyen vihersalaatin, patongin ja tietenkin viinin. He juttelivat niitä näitä - Elaine kertoi mallin töistään, Taehyung ja Jungkook kertoivat taidegalleria projektistaan.

Aluksi tunnelma tuntui hieman kiusaantuneelta, mutta illan edetessä kaikki alkoivat rentoutua. Jälkiruuatkin syötyään Elaine näki tilaisuutensa tulleen - muuten koko homma jäisi taas hoitamatta - ja otti kirjeen ulos käsilaukustaan tärisevin käsin.

"Mulla on jotain, missä saattaisin tarvita apua. Oon jo pitkään miettinyt mitä tän asian kanssa tulisi tehdä, mutta en haluaisi vaan sivuuttaakaan välinpitämättömänä kaikkea. Ehkä sä Taehyung ymmärtäisit enemmän tästä jutusta." Elaine alusti.

"Missä luulet, että voisin auttaa?" Taehyung kysyi yllättyneenä.

"Isoisoäitini kuoltua sain laatikollisen hänelle kuuluneita asioita ja niiden seassa oli tää kirje, joka on vuodelta 1923. Se olisi varmaan pitänyt lähettää silloin kyseiselle tyypille, mutta jostain syystä kirje olikin jäänyt puoleen tiehen, eikä päässyt koskaan perille. Henkilö, jolle kirje oli osoitettu - kiintoisaa kyllä - on kaimasi, Kim Taehyung." Elaine selitti ja ojensi pöydän yli kellastuneen kirjekuoren.

Sydän jätti lyönnin välistä ja vatsanpohjaa kalvaisi. Taehyung jäi sanattomaksi ja tuijotti kirjettä silmääkään räpäyttämättä. Siinä oli hänen nimensä, ja todella tutulla käsialalla kirjoitettuna. 

"Mi-mitä tämä on?" Taehyung sai vain änkytettyä.

"En tiedä. Ehkä kenties osaat auttaa." Elaine kohautti olkapäitään lohduttomana. "Isoisoäitini Eleonora muutti juuri tuona vuonna Koreaan. En tiedä muuta kuin, että hän oli kuulemma salaisen palvelun agentti - tosi jännää, että meidän suvussa on tuollainen isoisoäiti. Tiedän hyvin vähän hänestä, mutta kuulemma tämä Kim Taehyung oli todella tärkeä henkilö hänen elämässään - kenties rakastaja?"

"Rakastaja", Jungkook ei voinut olla kuulematta tuota sanaa päässään kaikuna. Oliko tosiaan Taehyungin ja Eleonoran välillä ollut sittenkin jotain enemmän? Siksi Taehyungilla oli kestänyt niin pitkään palata, koska hän ei halunnut jättää rakastettuaan naista. Jungkookia pelotti jälleen tuo autuas tietämättömyys ja ainainen arvailu. Taehyungin taustathan lopulta olivat sellaiset kuin olivat. Vaikka kuinka Jungkook ei halunnut myöntää asiaa, totuus oli, ettei hän tuntenut poikaystäväänsä läpikotaisin. Taehyungilla oli takuulla vielä paljon kertomattomia salaisuuksia.

"Saattoiko sun isoisoisä olla kenties saman niminen? En tiedä mitä tehdä kirjeellä, onko se enää tänä päivänä edes oleellista, mutta haluan vaan eroon siitä." Elainelle tuntui tuo paperiliuska olevan suurikin taakka jostain syystä.

Oli aika selvää, että kirje oli Eleonoran kirjoittama ja se oli osoitettu Taehyungille. Hän istui siis samassa pöydässä Eleonoran lapsenlapsenlapsen kanssa, joka oli kuin ihmeen kaupalla päätynyt muotinäytöksen jälkeen Taehyungin juttusille. Kohtalolla näytti jälleen olevan sormensa pelissä kun juuri heidät yhteen.

Taehyung tiesi, että hänen kuuluisi se kirje lukea, muttei hän tietenkään voinut täyttä totuutta kertoa aikamatkastaan, joten päätti sepittää mahdollisimman viattoman tarinan. "Isoisoisäni oli tosiaankin Kim Taehyung ja hän asui Pariisissa siihen aikaan... Tiedän myös, että hänen läheinen ystävänsä oli Eleonora niminen nainen."

"Hyvä tavaton mikä sattuma!" Elaine henkäisi ällistyneenä. "Eli siis olet juuri oikea henkilö kelle tämä kirje tulisi antaa!?"

Taehyung nyökkäsi hieman epävarmana ja tarttui tärisevin käsin kirjeeseen avaten sen sata vuotta kiinni olleen sinetin. Häntä pelotti mitä sieltä paljastuisi.